Erään työmaan anatomia

Tampereella rakennetaan tällä hetkellä paljon. Erityisesti katukuvaan kevään aikana ilmestyneet raitiotien työmaat vaikuttavat liikenteeseen. Raitiotietä rakentava Raitiotieallianssi tekee kiertotiejärjestelynsä Tampereella ennennäkemättömän huolellisesti. Työmaat ovat johdonmukaisia, niistä tiedotetaan hyvissä ajoin ja monin eri tavoin. Maastossa opasteet ja merkinnät ovat kunnossa, väliaikaiset liikennemerkit asetusten mukaisia ja ne on asetettu oikein. Palautetta voi antaa ja siihen vastataan.

Kanjoninkadun ja Insinöörinkadun risteys

Raitiotieallianssin tiedota työmaasta

Kaikki hyvin siis? Tarkastellaanpa tarkemmin erästä työmaata. Kanjoninkadun ja Insinöörinkadun risteyksessä aloitettiin työt huhtikuussa, ja asiasta tiedotettiin hyvissä ajoin.

Insinöörinkatu on pyöräliikenteen pääreitti Hervannasta kohti keskustaa. Sille ei ole varsinaista vaihtoehtoa, sillä rinnakkainen Hervannan valtaväylä on varattu moottoriliikenteelle. Reitti on luokitukseltaan seudullinen pääreitti sekä ”pyöräilyn erityinen laatukäytävä”.

Autokatuna insinöörinkatu on luokiteltu tonttikaduksi. Sitä tosin käytetään paljon läpiajoon, mihin rinnakkainen Hervannan valtaväylä soveltuisi paremmin.

Kuljen paikasta päivittäin, ja olen myös kuvannut videon kiertotiestä pyöräilijän näkökulmasta.

Verrataanpa järjestelyjä normaalitilanteeseen.

Kadun asema liikenneverkossa:

  • Auto: Tonttikatu
  • Polkupyörä: Seudullinen pääreitti, “erityinen laatukäytävä”

Matka:

  • Auto: pysyi samana
  • Polkupyörä: piteni noin 100 metriä

Väistämisvelvollisuus:

  • Auto: väistämisvelvollisuus pyöräliikenteen suhteen poistui
  • Polkupyörä: lisättiin väistämisvelvollisuus Kanjoninkatua ylitettäessä

Kiertotien pintamateriaali:

  • Auto: kokonaan asfaltoitu
  • Polkupyörä: kokonaan sora

Leveys:

  • Auto: osa ajokaistoista kapenee hieman, mutta pysyy kuitenkin normaalin tonttikadun mitoissa
  • Polkupyörä: kapeimmillaan 2 metriä, kauttaaltaan voimassa olevan suunnitteluohjeen edellyttämää minimiä (3,5 metriä) kapeampi

Pääperiaatteena näyttääkin olleen, että että autoliikennettä häiritään mahdollisimman vähän ja ”pyöräilijä voi myös vähän kiertää”. Voidaanko perustellusti sanoa, että suunittelussa  liikennejärjestelyjen suunnittelussa kiinnitetiin erityishuomiota varsinkin pyöräilyn, jalankulun ja joukkoliikenteen edellytysten varmistamiseen, niinkuin Raitiotieallianssin tiedotteessa kerrotaan? Joukkoliikenteen näkökulmasta kyllä, mutta pyrittiinkö silloinkin, kun haittaa tulee, minimoimaan se myös pyöräilijän ja kävelijän näkökulmasta?

Mitä merkitystä tällä sitten on?

Tässä kirjoituksessa käsiteltiin vain yhtä työmaata. Sillä ei paljoa merkitystä, mutta haitta kertautuu. Allekirjoittanutkin ajaa työmatkallaan reittivalinnasta riippuen 4-5 työmaan kautta.

Tämä ei ole syytös Raitiotieallianssille, jonka työmaat ovat kaupungin parhaimmistoa. Ne ovat kuitenkin vain sitä, ei sen enempää: huolellisesti tehty toteutus vakiintuneesta käytönnöstä. Pitäisi kyseenalaistaa lähtökohdat. On muistettava, että kaupungilla on strateginen tavoite lisätä pyöräilyn osuutta liikenteestä, jalankulun ja joukkoliikenteen ohella. Kaupungilla ei ole strategista tavoitetta lisätä autoliikenteen määrää eikä osuutta. Poikkeusjärjestelyissä mitataan kaupunkien todellinen tahtotila siitä, halutaanko strategisia tavoitteita panna käytäntöön.

Tampereella keskeinen osa ongelmaa on poikkeusjärjestelyistä vastaava Katutilavalvonta. Viranomainen suhtautuu torjuvasti ja toisinaan avoimen vihamielisesti Tampereen polkupyöräilijät ry:n yrityksiin kyseenalaistaa heidän tekemiään ratkaisuja ja olla osapuoli asiasta käytävässä keskustelussa.

Kuva 1 A. Autoliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua pohjoiseen, kohti Hervannan Valtaväylää.

Kuva 1 B. Pyöräliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua pohjoiseen, kohti Hervannan Valtaväylää.

Kuva 2 A. Autoliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua etelään, kohti Hervannan keskustaa. Katu ei varsinaisesti kapene, sillä suljettu erillinen kääntymiskaista alkoi vasta paikasta, jossa kuvaaja seisoo.

Kuva 2 B. Pyöräliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua etelään, kohti Hervannan keskustaa. Alkuperäinen reitti kaivinkoneen vierestä kohti kuvan vasenta yläkulmaa.

Muuttuva labyrintti II: Tammelan muuri

Edellisessä Tampereen kaupunkifillari-blogikirjoituksessa tuskailin Vuoden pyöräilykaupungin (2013) kasvukipuja ja erityisesti Itsenäisyydenkadun pohjoispuolisen jalkakäytävän ja pyörätien sulkemista.

Asemanseudun työn aikaiset liikennejärjestelyt. Pyörällä ja mopolla ajo on Itsenäisyydenkadulla kielletty Tammelan puistokadusta länteen.

Asemanseudun työn aikaiset liikennejärjestelyt. Itsenäisyydenkadun pohjoinen jalkakäytävä ja pyörätie on katkaistu.

Vähemmän yllättäen ihmiset uhmaavat näitä kieltoja, jopa oman turvallisuutensa uhalla. Ihmiset nimittäin kulkevat sieltä, missä ovat tottuneet kulkemaan, ja fyysisen esteen voi yleensä aina kiertää. Jokainen kierto lisää myös kävely- tai pyörämatkaa, ja sitä myötä fyysistä rasitusta. Esimerkiksi vanhoille ja huonokuntoisille ihmisille yksikin ylimääräinen kierto voi olla liikaa.

Itsenäisyydenkadun jalkakäytävä ja pyörätie on suljettu, ja ajokaistat on kavennettu noin kahteen ja puoelen metriin. Ihmiset eivät kielloista piittaa, vaan kulkevat niitä uhmaten rakennustyömaan ohi.

Itsenäisyydenkadun jalkakäytävä ja pyörätie on suljettu, ja ajokaistat on kavennettu noin kolmeen metriin. Ihmiset eivät kielloista piittaa, vaan kulkevat niitä uhmaten rakennustyömaan ohi.

Aamulehti teki tästä jutun 19.8. otsikolla Itsenäisyydenkadun surmanloukku: ”Mitä pitäisi tehdä kulkijoille, jotka eivät noudata sääntöjä”Jutussa Tampereen kaupungin katutilavalvonnassa työskentelevä katuinsinööri Ajoksenmäki levittelee käsiään ja myöntää, etteivät kieltomerkit tehoa. Ajoksenmäki sanoo, ettei hän tiedä, mitä pitäisi tehdä kulkijoille, jotka eivät kieltoja noudata. Kadulle oli jutun mukaan pohdittu sellaistakin vaihtoehtoa, jossa jalankulkua ja pyöräliikennettä varten olisi jätetty tila ajoradan pohjoisreunaan, mutta sitä pidettiin ”liian vaarallisena” bussi- ja työmaaliikenteen takia.

Kuten kuvasta näkee, kadulla on nyt länteen päin kaksi alimittaista (3+3 m) ajokaistaa, käytännössä siis toiminallisesti vain yksi ylileveä, jossa ajellaan katkoviivan päällä. Minun on hyvin vaikea käsittää, miksi olisi ”liian vaarallista”, jos kadulla olisi sen sijaan yksi länteen vievä kaista autoille (3,5 m) ja yksi kaksisuuntainen, betoniporsain erotettu kulkuväylä jalankulkijoille ja pyöräliikenteelle (2,5 m) laitimmaisella kaistalla, joka on puoliksi työmaan käytössä muutenkin. Tätä ehdotin edellisessä kirjoituksessanikin.

Aamulehden jutun lopussa suositeltiin, että ”Rongankadun alikulkua kannattaa käyttää.”

No, kuinka ollakaan, Rongankadun alikulkuun on nyt ilmestynyt tällainen kyltti:

14068185_10208926105742140_6908843750197434390_n

Toisin sanoen, jalankulkijan ja pyöräilijän pitää tässä kohtaa tehdä U-käännös, palata Rautatienkadulle (länsireunaan; jalankulkijat jalkakäytävälle ja pyöräilijät autoliikenteen sekaan ajoradalle) ja rautatieaseman valoristeyksen kautta sompailla jotenkin tiensä Itsenäisyydenkadun eteläiselle jalkakäytäväpyörätielle. Käytännössä tullaan varmasti näkemään kaikenlaisia sovellettuja suorituksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Se, miten nykyään Rongan alikulkua käyttävät ja Itsenäisyydenkadun pohjoisreunasta siirtyneet mahtuvat Itsenäisyydenkadun eteläiselle jalkakäytäväpyörätie on mysteeri. Väylä on asematunnelissa alle 3 metriä leveä ja rajoittuu tunnelin seinään ja aitaan, ja siellä pitäisi siis sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden pystyä kohtaamaan toisensa ja pyöräilijöiden päästä hitaampien jalankulkijoiden ohi.

Tästä ei puutu enää muu kuin se, että kaupunki muuttaisi Itsenäisyydenkadun eteläisen jalkakäytäväpyörätien pelkäksi jalkakäytäväksi, kuten edellisinä talvina, jolloin pyöräilijöiden pitäisi (de jure) ajaa jyrkkään ylämäkeen bussikaistalla.

Huomautettakoon tässä välissä, että Erkkilän siltakin on edelleen poissa pelistä pyöräliikenteen osalta, Lapintien Kastinsilta sentään on avattu jälleen kaikelle liikenteelle. Välimatka Lapintien ja Itsenäisyydenkadun eteläisen jalkakäytäväpyörätien välillä on yli 750 metriä. Työmaiden takia pyörämatka tai esteetön kävelymatka pitenee siten jopa kilometrin.

Keskustan pyöräreitit ja työmaat

Keskustan pyöräreitit ja tiedossa olleet työmaat toukokuun alussa 2016. Tästä puuttuu täytenä yllätyksenä tulleet työmaat, kuten Viinikan liittymän pohjoispuolisen, entisen Tehdaskadun muutamaksi viikoksi katkaissut työmaa, Ratinan Höyrynpuiston työmaa, joka vei pyöräliikenteen kiertoreitille, Patosillan työmaa, jossa jo valmiiksi ahdas yhdistetty jalkakäytävä, oleskelutasanne ja pyörätie supistui puoleen (n. 2 m) ja puheenaoleva Rongan alikulun katkaiseva työmaa.

Muistutettakoon myös, että Rongan alikulku on osa Tampereen keskustan lävistävää seudullista pyöräliikenteen pääreittiä. Tämä on siis verrattavissa siihen, kuin jos Kekkosentie olisi vaikkapa tunnelityömaan takia suljettu kokonaan ja ilmoitettu 100 metriä ennen betoniporsaita, että ”Kulku Satakunnankadun kautta”.

„Kenelläkään ei ole aikomusta pystyttää muuria“

– Walter Ulbricht, DDR:n valtionpäivämies 15.6.1961

Kun muualla maailmassa on viime päivinä juhlittu neuvostovallan kukistumisen 25-vuotisjuhlia, ollaan – jos pieni liioittelu sallitaan – Tampereella rakentamassa omaa, Berliinin muuria vastaavaa kulkestettä. Kertomatta syytä tai sitä, milloin läpikulkuliikenteen sulku päättyy.

sie verlassen

Näin nämä asiat koetaan.