Pyöräliikenne irti jalankulusta

Jalankulku ja pyöräliikenne ovat sujuvampia ja turvallisempia, kun ne pidetään erillään. Maaliviiva ei riitä. Pyöräliikenne on oma liikennemuotonsa jalankulun ja moottoriliikenteen tavoin, ei osa “kevyttä liikennettä”.

Sinänsä kaunis ajatus pyöräliikenteestä ja jalankulusta samankaltaisina kevyen liikenteen muotoina on kaupunkialueilla johtanut suunnitteluratkaisuihin, jotka tahattomasti aiheuttavat pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välisiä konflikteja. Liikenne on yhteispeliä, mutta kulkuväylät, joilla liikkuvat juuri pyöräilemään oppinut pikkuinen saattajineen, rauhalliseen tahtiin ulkoilusta nauttiva koiranomistaja lemmikkeineen ja työmatkaa rivakasti polkeva pyöräilijä on vaarallinen pelialusta. Yhteispeliä toki tarvitaan, mutta ei ole järkevää ohjata ratkaisevasti erilaisilla nopeuksilla eteneviä kulkijoita samoille väylille, joilla nopeiten kulkeva pyöräilijä on se, jonka oletetaan sopeuttavan vauhtinsa muiden kulkijoiden mukaan. Usein unohdetaan, että polkupyörä on ajoneuvo. Tällä ympäristöystävällisellä ja käyttäjän terveyttä kohentavalla ajoneuvolla pitää päästä liikkumaan sujuvasti ja turvallisesti.’

Kevyen liikenteen väylää sellaisena kuin se 1970-luvulla ajateltiin (Valtaraitti) ja millaiseksi käsite on 2000-luvulle tultaessa taantunut (Vuolteenkatu). Koska kevyen liikenteen käsite on pilattu, on syytä lopettaa sanan käyttö ja puhua sen sijaan pyöräliikenteestä ja jalankulusta. Kuva: Heikki Kerppilä

Missä ajoneuvollaan liikkuvan polkupyöräilijän paikka sitten on? Ajoradan laidassa pyöräily on yksi vaihtoehto, mutta pyöräliikenteen ja nopeavauhtisen moottoriajoneuvoliikenteen yhteensovittamisessa on omat haasteensa. Kun pyöräliikenteen ja moottoriajoneuvoliikenteen välinen nopeusero kasvaa, vaikeutuu näiden kahden liikennemuodon välinen yhteistoiminta. Liikenneviraston laatiman jalankulku- ja pyöräväylien suunnitteluohjeen mukaan riippuen  liikennemääristä, moottoriajoneuvojen nopeusrajoituksista, pyöräreitin toiminnallisesta luokituksesta sekä yhdyskuntarakenteen vyöhykkeestä pyöräliikenne voidaan joko ohjata ajoradan laitaan, ajoradan reunalle voidaan rajata maalaamalla pyöräkaista, pyöräliikenteelle voidaan varata oma pyöräväylä tai jalankulku ja pyöräliikenne voidaan yhdistää samalle väylälle.

Maalattu ja tasainen pyöräkaista Helsingin pääkadulla. Kuva: Pyöräilykuntien verkosto ry

Yksi tapa toteuttaa rakenteellinen erottelu: Hatanpään valtatiellä pyöräliikenne ja jalankulku ohjataan puurivin eri puolille. Kuva: Heikki Kerppilä

Vaikka kaupunkialueilla monin paikoin on reittejä, joissa pyöräliikenne ja jalankulkijat mahtuisivat tilantarpeen puolesta samoille väylille, voivat eri käyttäjäryhmät kokea nopeus- ja kokoeroistaan johtuen turvattomuuden tunnetta. Jalankulkijat saattavat pelätä pyöräilijöitä nopeiden ja läheltä tehtyjen ohitusten takia ja pyöräilijät saattavat kokea jalankulkijoiden käyttäytymisen arvaamattomaksi. Turvattomuuden tunne saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että jalankulun ja pyöräilyn kulkutapaosuudet laskevat. Tämä olisi koko yhteiskunnan kannalta huono seuraus, sillä jalankulku ja pyöräily ovat lyhyillä matkoilla monin tavoin hyödyllisiä ja järkeviä tapoja liikkua.

Töölönlahden rannalla on rakenteellisesti eroteltu jalankulku- ja pyörätie. Kuva: Pyöräilykuntien verkosto ry

Erottelemalla pyöräliikenne ja jalankulku toisistaan vilkkaasti liikennöidyillä väylillä sekä kaupungin jalankulkualueilla vähennetään konflikteja ja tehdään pyöräliikenteestä sujuvaa. Erottelu on syytä tehdä myös alueilla, joilla liikkuu paljon lapsia, vanhuksia taikka muita liikuntarajoitteisia kulkijoita. Erottelu täytyy tehdä selkeillä rakenteellisilla ratkaisuilla, esimerkiksi toisistaan eri tasoille erotetuilla kaistoilla, kiviraidoilla tai erilaisilla päällysteillä. Turvalliset ja sujuvat reitit houkuttelevat pyöräilemään ja tekevät jalankulusta miellyttävää. Yhteispeli toimii, kun suunnitteluratkaisut on tehty erilaiset kulkumuodot ja käyttäjäryhmät huomioiden.

Minna Takala

Ensi kokemukset Viinikankadun pyöräkaistoista

Olen nyt ajanut Viinikankadun Lahdenperänkadun ja Sekoittamon välisen osuuden kahdesti: maanantaina iltapäivällä etelään, tiistaiaamuna pohjoiseen.

Kun kuulin, että Viinikankadulle tehdään pyöräkaistat, pidin ajatusta järjettömänä. Paljon tärkeämpiäkin pyöräilyn kehittämiskohteita Tampereella on. Nyt, kun kaistat on maalattu, pidän ajatusta erinomaisena. Viinikankatu on etenkin Vuoreksen valmistuttua merkittävä pyöräilyväylä, joka tällä todella edullisella muutoksella parani valtavasti.

Ei toteutus kuitenkaan täydellinen ole. Päällyste pyöräkaistalla on todella epätasainen. Reikiä ja kaivonkansia on edessä jatkuvasti. Lisäksi asfaltissa on Kuokkamaantien eteläpuolella päällimmäinen asfalttikerros ei ala reunakivestä vaan vasta hiukan keskemmältä, minkä vuoksi asfaltissa on pitkittäinen kynnys.

Keskikorokkeiden kohdalla autokaista kapenee paljon. Tämä auttaa tekemään Viinikankadusta vähemmän houkuttelevan läpiajoliikenteelle, mutta saattaa samalla pelottaa arimmat pyöräilijät jalkakäytävälle. Toivottavasti ei.

Aamulehden kommenteissa ounasteltiin, että liikennevalojen tunnistinsilmukat eivät huomaisi pyöräilijää. Kun itse ajoin Viinikankadun läpi, samaan aikaan valoissa odotteli myös autoja. Jos valot toimivat kuten pitää, Kuokkamaantien ylityksestä tulee paljon entistä sujuvampaa.

Bussipysäkit on tehty lähes oikein: pyöräkaista loppuu ennen pysäkkiä ja jatkuu taas pysäkin jälkeen. Bussit on tarkoitus ohittaa vasemmalta, jos ohittamisen tarpeelliseksi katsoo. Harmi vain, että pyöräkaista on merkitty sulkuviivalla, joten pysäkille pysähtyneen bussin ohi ei laillisesti pääse. Ajokaista- ja sulkuviivat ovat muutenkin normaalia leveyttä, vaikka Tieliikenneasetuksessa määrätään käyttämään normaalia leveämpää viivaa.

Mielestäni pahin ongelmakohta on Lahdenperänkadun ylitys etelään ajettaessa. En tiedä, miten Lahdenperänkadun pohjoisreunan pyörätielle itää kohti (kuvassa vasemmalle) pitäisi laillisesti ajaen kääntyä. Suoraan Koivistonkylän ja Vuoreksen suuntaan ajavien kannalta Lahdenperänkadun ylitys on toteutettu oikein: oikealle kääntyvien kaista on pyöräkaistan oikealla puolella ja eroaa pyöräkaistasta hyvissä ajoin ennen risteystä.

Pohjoispäässä jatkuvuus on parempi. Viinikan liittymästä itään ja pohjoiseen pyrkivät voivat tästä jatkaa oikeanpuoleiselle pyörätielle, Hatanpään suuntaan jatkavat vasemmalle.

Pohjoispäässä on myös kaksi ongelmallista liikennemerkkiä. Ylempi on pyöräkaistojen alussa etelään mentäessä, alempi samassa risteyksessä juuri ennen pyöräkaistojen pohjoista päätepistettä.

Lisäys: Keskiviikkona ajoin Lahdenperänkadun eteläpuolisen pätkän. Osuus päättyy eteläpäässä ikävästi tietyöhön, jonka kohdalla opasteissa olisi hiukan parannettavaa. Päällysteen ja viivojen virheet jatkuvat eteläpäähän asti, mutta muuten eteläisin osuus on hyvin toteutettu.