Pyörällä Kaupin urheilupuistoon

Nyt ei urheilla pyörällä vaan lähdetään pyörällä urheilemaan Kaupin urheilupuistoon. Urheilupuistosta löytyy niin useampi jalkapallokenttä, pesäpallostadion, jousiammuntarata kuin hyvät valaistut lenkkipolut ja myös rauhaisat ulkoilumaastot. Puiston kyljessä sijaitsee myös keilahalli ja parhaillaan paikalle nousee Kauppi Sports Center – monitoimihalli. Sijainti kolmen kilometrin päässä keskusta on juuri sopiva pyöräilyyn ja luonnollisesti nimenomaan urheilupuistossa on ajateltu pyörällä paikalle tulevia harrastajia sekä katsoja, eikös vain? Syksyn kuluessa otin asiasta tarkemmin selvää, vaikkakin kirjoituksen viimeistely jäi näin talven kynnykselle. 

Tutkin asiaa kolmelta näkökohdalta: reitin sujuvuus, viitoitukset ja kohteesta löytyvät pyöräpysäköinnin järjestelyt.

Varoitus! Tässä kirjoituksessa tullaan esittelemään kaikki urheilupuiston pyörätelineet värikuvina.

Pyöräilyreitit ja opasteet

Urheilupuiston voisi olettaa olevan kohde, jonne löytyy kyltit, kunhan riittävän lähelle päästään. Aloitetaan homma tutkimalla karttaa, jotta päästään lähelle. Kuva: pyöräilyreitit Tampereen kaupungin paikkatietoikkuna-palvelusta

Vaihtoehtoja on tulosuunnasta riippuen:

  1.  Kuntokatu, jonka alkuun päästään Teiskontien laatukäytävää (punainen), loppuosa on merkitty paikallisreitiksi (vaalean vihreä). 
  2. Petsamon läpi menevien katujen reitti: Koljontietä ja sen jatkeen kevyen liikenteen väylää (paikallisreitti) . Variaatioina tälle reitille on poiketa Koljontieltä Kaupin- tai Lusankadulle. Kaupinkadun loppuosa on luokiteltu tasoltaan aluereitiksi (tumman vihreä). Esimerkiksi Tammelasta tämä reitti on kartan mukaan lyhyempi reitti kuin Kuntokadun kautta
  3. Paikallisreittiä idästä päin

Arvo Ylpön kadun reitti jätetään nyt tutkimatta, koska kartan perusteella se ei näytä lyhimmältä vaihtoehdolta oikein mistään tulosuunnasta.

Kuntokadun reitti

Kartassa selkein reitti kulkee Teiskontietä TAYSin kohdalla Kuntokadulle kääntyen.

Jalankulku- ja pyöräilyopaste urheilupuistoon löytyy Kuntokadun oikeasta laidasta, mutta pyörille sallitu väylä on taas merkitty vain vasempaan reunaan. Mielenkiintoinen ratkaisu.Kuva: Pyöräilyopaste oikealla puolella katua, jossa ei saa pyöräillä

Hetken matkan päässä työmaaopaste oikeassa reunassa  kuitenkin antaa ajatuksen, että ehkä myös siellä oikealla puolella olisi voinut sittenkin ajaa.

Kuva: saako nyt sillä jalkakäytävällä kuitenkin pyöräillä?

Vasemman puolen yhdistettyä kevliä ajaessa Tekunkadun kohdalla tulee ensimmäinen tenkkapoo. Risteyksen toisella puolella väylä muuttuu jalkakäytäväksi.  Tässä tilanteessa siirrytään ajoradalle, mutta mielessä kalvaa pieni epävarmuus: uudelle Arvo Ylpön kadulle on tehty hyvännäköiset järjestelyt, olikohan kuitenkin jossain merkitty myös tämä Kuntokadun pätkä ns. kevyen liikenteen väyläksi? Sieltä vasemmalta puolelta on ollut hankala tarkkailla oikean puolen merkkejä. ”Onneksi” ongelma ratkeaa parinkymmenen metrin päässä, kun oikean puolen väylä loppuu autojen vinoparkkiin.

kuva: Kuntokadun ja Tekunkadun risteys

Matka jatkuu, urheilupuisto vastaanottaa vieraansa edelleen kapenevalla tiellä. Urheilupuiston tunnistaa tietysti urheilupuistoksi siitä, että viimeinenkin jalkakäytävä katoaa.  Onneksi olemme pyörällä liikkeellä ja ajoradalla liikkumiseen löytyy oikeutus, moni jalankulkija on selvästi valinnut kulkuväyläkseen mutaisen pientareen. Todellinen optimisti voisi nähdä tässä jotain shared space-ajattelua, mutta oma optimismini ei nyt ihan riitä.

kuva: tervetuloa urheilupuistoon!

Tien päässä avautuu autojen parkkikenttä. Voidaan todeta, että perillä ollaan! Palataan pyöräparkin etsintään myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Koljontien reitti

Kokeillaan lähestymistä Petsamon läpi. Kuten sanottua, monesta pisteestä Tammelaa tämä on lyhin reitti ja Koljontien alkuun tuo myös Näsijärven rannassa kulkeva väylä.

Yllättäen Koljontien alkupäästä löytyy viitta urheilupuistoon, joten reippaasti Koljontien vieressä kulkevaa kevliä eteenpäin.

Ensimmäinen ihmettely tuleekin jo sadan metrin päässä. Suoraan menevä väylä muuttuu jalkakäytäväksi, ns. kevyen liikenteen väylä jatkuu oikealle, kylttiä urheilupuistoon ei enää olekaan. Oikeastaan sitä kylttiä olisi tarvittu tässä kohtaa paljon enemmän.

Loogisena ihmisenä tietysti päättelemme viitoituksen puutteen tarkoittavan sitä, että on syytä jatkaa eteenpäin. Asuinalueella on 30km/h nopeusrajoitus, joten asfaltioidulla ajoradalla pyöräily sinänsä voittaa reunan kapean hiekkaväylän. Koljontien päässä ajorata päättyy pieneen parkkipaikkaan, jonka perällä väylä haarautuu kahdeksi ns. kevyen liikenteen väyläksi. Jälleen kerran paikka, jossa sille opasteelle voisi olla jotain käyttöä.

Vinkkinä: vasemman kautta teet mutkan Keilahallin parkkikselle, oikeaa pääset TAYSin hiekkaparkkikselle. Kumpaakin reittiä pääsee Keilakujalle, joka taas johtaa Kuntokadun loppuun.

Koljontien reitissä on myös variaatiomahdollisuuksia: joko poiketa Lusankadulle tai Kaupinkadulle. Kalevan suunnasta voidaan tulla myös koko matka Kaupinkatua pitkin.

Jos määränpääksi Google Mapseihin laittaa uuden huoltorakennuksen, monesta paikasta se tarjoaa reittiä Lusankadun kautta. Käännöksessä Lusankadulle umpikujan merkki ei lupaa hyvää ja kadun lopussa suljettu puomi pelottaa arimmat. Mutta kyllä siitä vielä pyörällä ohi mahtuu ja määränpää näkyykin jo.

Mielenkiintoisin reitti on kulkea Kaupinkatua, onhan tuo merkitty pyöräilyn aluereitiksi, eli kartan mukaan tasoltaan parhaaksi reitiksi urheilupuistoon. Tai siis tarkemmin korkeatasoisimmaksi reitiksi edes lähelle. Jostain syystä Kaupinkadulta ei kuitenkaan löydy opasteita urheilupuistoon. Reitti on alussa leveä, asfaltoitu yhdistetty pyöräilyn ja jalankulun väylä. Lähellä UKK-instituuttia päällyste vaihtuu sorapintaan, mutta väylä jatkaa mukavasti kohti urheilupuistoa.

Toimiva väylä, mutta muistettava kaksi asiaa:

  1. talvisin reitti menee hiihtoladun poikki ja keinolumen ansiosta kausi on pitkä sekä alusta että lopusta. Tänä vuonna lumetetun ladun tekemistä ei aloitettu tämän reitin katkaisulla aikaisempien vuosien tapaan, mutta katsotaan minne ladut jatkuvat.
  2. poistuessaan urheilupuistosta lainkuuliainen pyöräilijä joutuu tekemään reilun sadan metrin lisälenkin Kaupinkadun alikulun kautta, koska puoliväliin sorapintaista väylää on laitettu jalkakäytävän merkki. Mitään järkevää syytä tälle en keksinyt. Poistumissuuntaan myöskään asfaltoitua osuutta ei ole merkitty mitenkään. Eli tiukasti tulkittuna tuo on kai yksisuuntainen aluereitti.

Paikallisreitti Atalasta

Atalasta Aitolahdentieltä löytyy ruskeapohjainen viitta urheilupuistoon. Tämä väylä on kartassa merkitty tasoltaan paikallisreitiksi ja onkin selkeästi virkistysreitti: hiekkapintainen, mäkinen, mutkainen mutta mukavan luonnonläheinen. Sopii nautiskeluun. Jos on kiire, niin älä seuraa opasteita tälle reitille vaan jatka Aitolahdentietä Koilliskeskukselle ja sieltä Teiskontielle. Näin säästät muutaman minuutin.

Sivuhuomautuksena: tämä lienee ainoa reitti päästä jalka- tai pesäpallokentille niin, ettet joudu kulkemaan parkkipaikan läpi. Tosin kentälle joudut luikahtamaan takakautta.

Pyöräpysäköinti

Olo on vähän hämmentynyt, väylät ja opastus ei ihan vastannut odotuksia. Mutta perillä ollaan, siis pyörä parkkiin.

Ensimmäiseksi silmään osuvat vanhan huoltorakennuksen vierestä pienessä pintaruosteessa olevat telineet:

Jatketaan etsintää, jos löytyisi jotain parempaa:

  • Pesäpallokentän sisäänkäynti tai lipunmyyntikojujen läheisyydessä – ei telineitä
  • Parkkipaikan käymälöiden vieressä – ei telineitä
  • Jalkapallokenttien vieressä – ei telineitä
  • Uuden huoltorakennuksen yhteydessä – ei telineitä
  • Jousiammuntarata – ei telineitä

Hämmentynyt olo ei nyt ainakaan helpottunut.

Jos jatketaan vielä kauemmaksi, niin seuraavat telineet löytyvät Kaupin keilahallilta ja ravintola Kalaxin asiakkaille tarkoitetut pyörätelineet. Kun tuli luvattua kaikki pyörätelineet värikuvina, niin otetaan varmuuden vuoksi nämä mukaan. Keilahallilla siis pyöräteline on täynnä, jos edes yhdelle radalle saapuvat pelaajat pyörillä. Ratoja löytyy yhteensä 24. Ravintolan ainoa teline löytyy taas tuon pöydän takaa. Yrittäjällähän on tietysti laaja vapaus järjestää asiat oman liiketoimintansa ja asiakaskuntansa kannalta parhaaksi näkemällään tavalla – minun mielikuvitukseni vain ei riitä keksimään, mikä on se asiakaskunta, jota tuo pyöräteline palvelee.

Jos pyörän haluaa lukita rungosta, on käytettävä puiston puita, lipputankoja, aitoja tai muita rakenteita.

Vertailun vuoksi: autoille pysäköintipaikkoja löytyy Kuntokadun varrelta, pesäpallokenttien vierestä vanhan huoltorakennuksen vierestä, uuden huoltorakennuksen vierestä sekä Kaupinkadun viereltä löytyvältä parkkipaikalta.

Loppusanat

Pyöräväyliä tulee kehittää kokonaisuutena ja Tampereen tapa tehdä pikkuhiljaa pyöräilyn laatuväyliä on varmasti kustannustehokas tapa parantaa pyöräilyn olosuhteita. Tätä taustaa vasten voi tietysti hieman kyseenalaistaa, onko järkevää tutkia yksittäisen kohteen saavutettavuutta pyörällä.

Mielestäni kuitenkin pitää aika ajoin katsoa myös loppuun asti miltä pyöräilyolosuhteet näyttävät, kulkuneuvon valinta riippuu kokonaisuudesta – ei riitä, että pääsee hyvää väylää puolen kilometrin päähän, jos loppu tuottaa epävarmuutta ja pyörää ei saa lukittua telineeseen. Valitsemani kohde sisältää kuitenkin monipuolisesti vapaa-ajan toimintaa ja alueella järjestetään säännöllisesti isompia ja pienempiä urheilutapahtumia.

Tässä tekstissä tuli tutkittua paljon opasteita – asia, joita säännöllinen käyttäjä ei tietysti tarvitse kunhan ensimmäisen kerran löytää perille. Tällä hetkellä nuo opasteet eivät kuitenkaan luo kunnollista kokonaisuutta, eivätkä auta valintatilanteissa vaan reitti pitää katsoa etukäteen kartasta. Kannattaa muistaa, että pyöräilijä ei aina ole kuitenkaan paikat tunteva tamperelainen, vaan esimerkiksi urheilutapahtumaa varten paikalle tullut ulkopaikkakuntalainen.

Kaupin urheilupuiston aluetta myös kehitetään jatkuvasti, esimerkiksi yksi jalkapallokentistä on päivitetty lämmitettäväksi tekonurmikentäksi. Vuoden vaihteessa avataan uusi monitoimihalli Kauppi Sports Center, josta tulee löytymään mm. palloiluhalli 800 hengen katsomolla, kuntosali sekä päiväkoti. Kaupin aluetta ollaan kehittämässä myös luontoliikunnan suuntaan. Mielestäni jo pelkästään nämä vaativat pyöräilyolosuhteiden tarkastelua ja parantamista.

Sinänsä edistystä on tapahtumassa, Kauppi Sports Centerin valmistumisen myötä alueelta pitäisi löytyä 164 uutta pyöräpaikkaa. Kyseinen rakennus on kuitenkin mitoitettu yli 2000 käyttäjälle, joten suurin osa paikoista jää kyseisen rakennuksen käyttäjille eikä korjaa alueen tilannetta – myös paikkojen sijoittelu on hallin ympärillä, josta paikat palvelevat huonosti esimerkiksi jalkapallokenttien käyttäjiä.

Tapahtumien aikana pysäköintitila on jo nyt kortilla ja esimerkiksi viime kesänä julkisuudessa oli junioreiden jalkapallotapahtuman aikaiset sakotukset. Hyvillä olosuhteilla ainakin paikkakunnan oma väki voisi saapua paikalle pyörällä auton sijasta.

Tätä kirjoitusta varten käydessäni paikkoja tutkimassa huomasin jotain taas tapahtuvan alueella; puita kaatui ja kaivuri möyri maata. Lopputulos näyttää näyttää tältä:

Yllättäen tätä ei ainakaan heti otettu lisäparkkitilaksi, tällä hetkellä kentälle on varastoitu viime talvena lumetetun lumen päällä ollut puru. Mutta eiköhän se ensi kesän sitten muutu peltilehmien laitumeksi, sillä onhan urheilijan ilmeisesti päästävä mahdollisimman lähelle suorituspaikkaa autolla.

Mitäs jos seuraavalla kerralla laitettaisiin edes tuon kentän rakentamisen verran rahaa pyörätelineisiin, väylien parantamiseen tai kävely- ja pyöräilyopasteisiin?

/edit 11.12.2017: korjattu kirjoitusvirheitä sekä täsmennetty väyliä kuvaavia termejä ja Kaupinkadun liikennemerkkejä

Tullin alueen yleissuunnitelma

Kaupunki esitteli Tullin alueen viimeisimpiä suunnitelmia yleisötilaisuudessa 28.5.2015. Alueesta on aiemmin esitetty erilaisia analyyseja ja visioita. Yleissuunnitelman tarkoituksena on olla kokoava koko alueen kattava suunnitelma, jonka perusteella voidaan laatia yksityiskohtaisempia asemakaavoja ja katusuunnitelmia, eli edetä kohti konkreettista toteuteuttamista.

Vaihtoehto 1

Vaihtoehto 1

Alue pitää sisällään Tullin kaupunginosan lisäksi Tampereen yliopiston ja Tampere-talon. Viereisen rautatieaseman kehittämistä suunnitellaan Asemakeskuksen hankkeessa, ja vieressä on vielä kaupungin suurista kehityshankkeista rautatien päälle suunniteltu kansi ja Monitoimiareena. Kaupungin tulevaisuuden kannalta aivan keskeinen kokonaisuus on siis kyseessä.

Miltä suunnitelma sitten näyttää pyöräilijän näkökulmasta? Lyhyesti: hyvältä, suorastaan erinomaiselta.

Pinninkatu Varastokadun liittymästä pohjoiseen

Pinninkatu Varastokadun liittymästä pohjoiseen. 4m leveä pyörätie on erotettu leveistä jalkakäytävistä mm. värillisellä pinnalla.

Pyöräilylle uusi pääreitti, autot maan alle

Liikenneverkkosuunnitelma.

Suuri osa kaduista muuttuu autottomiksi, tai vain huoltoliikenteelle sallituiksi kaduiksi, joilla pyöräily on sallittu. Autot ohjataan alueen sisällä parkkiluoliin ja kellareihin, joita siellä jo on ja joita on suunnitteilla lisää. En perehtynyt autoliikenteen järjestelyihin sen tarkemmin.

Pinninkadusta suunnitellaan pyöräilyn pohjois-eteläsuuntaista pääreittiä. Tämä onkin pyöräilijän näkökulmasta suunnitelman varsinainen helmi, sillä laatutaso on pääreitin mukainen: 4,0m leveä  erillinen pyörätie, erilliset jalkakäytävät, katupuut ja pyörätelineet. Myös reitin valaistusta ja muuta katuympäristön suunnittelua oli mietitty erityisesti pyöräilyn näkökulmasta.

Pinninkatu pyöräilykatuna, poikkileikkaus.

Näillä eväillä reitistä tulee varmasti erittäin miellyttävä pyöräily-ympäristö verrattuna Ratapihankatuun, joka on tulevaisuudessa vielä nykyistä selkeämmin autokatu.

Pinninkatu jatkuisi suunnitelmassa yliopiston alueen halki etelään. Reittiä olisi tarkoitus jatkaa myös pohjoiseen Tammelan puolelle, mutta se ei kuulu enää tähän suunnitelmaan.

Ylityksiä ja alituksia

Alueen keskeisiä ongelmia on ollut liikenneväylien estevaikutus; rautatie katkaisee yhteyden keskustaan, ja Itsenäisyydenkatu yhteyden Tammelaan.

Itsenäisyydenkadun ylitys

Mahdollisuus Itsenäisyydenkadun turvalliseen ylittämiseen Tullikamarin aukion kohdalla on ollut pitkäaikainen ongelma. Paikalla muinoin ollut suojatie oli vaarallinen, ja sen poistuttua vaihtoehtoina on ollut pitkä kiertomatka tai juokseminen nelikaistaisen kadun yli ilman suojatietä. Paikalle suunniteltiin aikoinaan mm. alikulkua, joka osoittautui sekä kalliiksi että epäkäytännölliseksi.

Raitiotien myötä autojen määrä katuosuudella vähenee, ja erityisesti bussit poistunevat joitain pitkän matkan linjoja lukuun ottamatta lähes kokonaan. Ylitys onkin päätetty ratkaista yksinkertaisesti tasossa. Pinninkadun kohdalle rakennetaan suojatie raiteiden ja jäljelle jäävän kahden autokaista yli. Autojen nopeusrajoitusta alennetaan, ja sen noudattamista edistetään korotettulla suojatiellä. Tällaista ratkaisua käytetään nykyäänkin joissain kohteissa Tampereella, joten uskoisin sen toimivan tässäkin.

Viinikankadulle kansi?

Kanjonissa kulkevan Viinikankadun päälle suunniteltu kansi yhdistäisi Yliopiston alueen ja kadun itäpuolelle suunnitellun uuden korttelin. Toisessa vaihtoehdossa kantta ei ollut, mutta yhteystarve oli tunnistettu ja ratkaistu sillalla.

Uusi tunneli rautatien ali Åkerlundinkadulta?

tullin_yleissuunnitelma_veturitallin_silmukkaramppi_2015-05

Åkerlundinkadulta pääsisi sekä rautatien ali että yli.

Åkerlundinkadulta oli suunniteltu tunnelia rautatien ali Suvantokadulle. Tästä pääsisi sopivasti Tuomiokirkonkadun uuden kävelykadun eteläpäähän. Samasta kohtaa tulisi myös ramppi ylös kannelle, jota suunnitellaan rautatien päälle.

Eteläisen veturitallin eteen oli suunniteltu näppärän näköistä silmukkaramppia, jota pitkin pyöräilijä pääsisi laskeutumaan uuteen tunneliin.

 

Pyöräpysäköinti

Pyöräpysäköinnin tarve on valtava, onhan alueella yliopisto ja rautatieasema. Asiaan vaikutti olevan kiinnitetty huomiota niin rakennusten yhteydessä kuin yleisillä alueillakin. On ilmeistä, että kaduille ei mahdu tarpeeksi telineitä, vaan myös rakenteellista pyöräpysäköintiä tarvitaan. Sellaista oli luonnosteltu useampienkin uudisrakennusten yhteyteen. Esillä olleissa kuvissa näkyi mm. Hollannissa käytettyjä kaksikerroksisia pyörätelineitä.

WCC15: Kuinka saada autoilijat pyöräilemään?

Tämä teksti on kolmas osa Talvipyöräilykongressiraportistani. Lue myös ensimmäinen ja toinen osa.

Parempaa markkinointia

Copenhagenize Design co:n Mikael Colville-Andersen korosti, että nyt ollaan kaupunkisuunnittelussa suurten muutosten äärellä. Jos pyöräilyä halutaan lisätä, niin väylien pitää olla huippukunnossa. Tämä koskee erityisesti nousevia pyöräilykaupunkeja.

Mutta ainoastaan väylät eivät riitä, vaan pyöräily on markkinoitava ihmisille. Yksi peruasioista on, ettei sitä ei pidä tehdä missään nimessä ympäristösyillä. Vain yhdelle prosentille Kööpenhaminalaisista ympäristöystävällisyys on syy pyöräillä. Pyörällä liikutaan, koska se on sujuvaa, kätevää ja nopeaa.

Kuva: Copenhagenize.com

Kuva: Copenhagenize.com

Hän esitteli vanhoja pyörämainoksia, joissa pyöräilyyn oli usein liitetty myös nautinto, vapaus, helppous, sosiaalisuus ja ilo – asioita, joilla nykyään markkinoidaan autoja. Trikoomiehet ovat huonoa mainosta arkipyöräilylle, sillä valtaosa ihmisista ei halua näyttää niin höpsöltä. Pyörävalmistajat ymmärtävät tämän huonosti – erityisesti nousevilla markkina-alueilla kuten USA:ssa. Colville-Andersen vertasi pyöräilyä kävelyyn: Valentin Konosen ja muiden kilpakävelijöiden käyttäminen esimerkkinä arkisesta kävelijästä olisi täysin naurettavaa.

Colville-Andersenin mukaan ympäristötietoisuuden markkinointi on ollut markkinointihistorian suurimpia epäonnistumisia. Jo 1970-lähtien on puhuttu eri ympäristöongelmista, mutta saavutukset niiden korjaamiseksi ovat jääneet varsin laihoiksi. Ympäristöväen kaikkitietävä ja syyllistävä asenne on aiheuttanut vastareaktion, jossa sinänsä hyvänä pidettyjä asioita ei haluta tehdä, koska niitä on vaadittu väärällä tavalla. Pyöräilynedistäjien pitää pystyä välttämään tämä ansa.

 Autoilijat pyöräilemään – edes osan matkasta

Park & Bike Goutum - Leeuwarden Vrij-Baan

Park & Bike Goutum. Ilmakuva Leuuwarden Vrij-Baanin sivuilta.

Leeuwardenissa on rakennettu muutamia Park & Bike vaihtoasemia, jotka on tarkoitettu autosta pyörään vaihtaville. Kokonaisuuteen kuuluu pysäköintipaikkoja autoille ja pyöräkaappeja, joissa fillaria voi säilyttää. Suurimmalla vaihtoasemalla on paikat 50 autolle ja pyörälle.

Vaihtoasemat sijaitsevat 100000 asukkaan kaupungissa parin kilometrin päässä

Park & Bike -aseman kaapit toimivat sähköisellä avaimella.

Park & Bike -aseman kaapit toimivat sähköisellä avaimella.

Keskustassa pyöräpysäköintiasemat näyttävät tältä. Tämä asema sijaitsi paikallisen Keskustorin laidalla.

Keskustassa pyöräpysäköintiasemat näyttävät tältä. Tämä asema sijaitsi paikallisen Keskustorin laidalla.

Pääpyöräväylä kaupungista lähiöihin. Huomaa detaljien laadukkuus: sahanterällä on merkittyä pyöräilijöiden keskinäiset väistämisvelvollisuudet ja risteyksessä on liikennepeili, vaikka näkyvyys on kohtalainen.

Pääpyöräväylä kaupungista lähiöihin. Huomaa detaljien laadukkuus: sahanterällä on merkittyä pyöräilijöiden keskinäiset väistämisvelvollisuudet ja risteyksessä on liikennepeili, vaikka näkyvyys on kohtalainen rakennuksen korotetun perustuksen ansiosta.

keskustassa. Paikallinen liikennesuunnittelija korosti, että vaihtoasemien sijainti on hyvin oleellinen toimivuuden kannalta: Jos ne sijaitsevat liian kaukana keskustasta, ihmiset eivät käytä niitä sillä pyöräilymatka kasvaa liian pitkäksi. Jos asemat sijaitsevat taas liian lähellä keskustaa, niin pyöräilystä ei saa ruuhkassa riittävää nopeusetua, joka houkuttelisi niiden käyttöön.

Kaupunki tarjoaa asemien käyttäjille ilmaisen pyörän, jottei ihmisten tarvitse säilyttää omaa pyöräänsä kaapissa. Pyörän saa omakseen kolmen vuoden käytön jälkeen.

Asemien ajatuksena on vähentää autoilua keskustassa ja erityisesti säästää pysäköintiluolien rakentamiseen käytettäviä varoja. Keskustapysäköinnin rakentaminen on erittäin kallista ja työpaikoilla ei ole intoa maksaa niistä. On paljon halvempaa maksaa polkupyörästä ja syrjäisestä pysäköintipaikasta. Esimerkiksi P-Hämppi maksoi 74 miljoonaa euroa. Paikkoja on vajaa tuhat, joten yhden paikan hinta on vajaat 80000 euroa.

Tampereella tällaisen vaihtoaseman voisi rakentaa vaikkapa TAYSin nurkille. Siitä etäisyys keskustaan olisi vielä kohtuullinen pyöräillä. Jopa Lielahdessa asti oleva vaihtoasema voisi toimia, jos loppumatkaan käytettäisiin sähköpyörää. Kolmannen voisi sijoittaa jonnekin Viinikkaan tai Koivistonkylään.

Näillä kolmella vaihtoasemalla voitaisiin vähentää keskustan ruuhkia erityisesti huipputuntien aikana ja laskea pysäköinnin kustannuksia. Yhdistettynä jo nyt olemassa oleviin pysäköintipaikkoihin (kuten Koivistonkylän Prisman tai Lielahden markettien pysäköintialueisiin) tämä olisi myös erittäin edullinen ratkaisu.

Kirjoitussarjan neljännessä osassa matkataan eksoottiseen Ouluun.