Ensi kokemukset Viinikankadun pyöräkaistoista

Olen nyt ajanut Viinikankadun Lahdenperänkadun ja Sekoittamon välisen osuuden kahdesti: maanantaina iltapäivällä etelään, tiistaiaamuna pohjoiseen.

Kun kuulin, että Viinikankadulle tehdään pyöräkaistat, pidin ajatusta järjettömänä. Paljon tärkeämpiäkin pyöräilyn kehittämiskohteita Tampereella on. Nyt, kun kaistat on maalattu, pidän ajatusta erinomaisena. Viinikankatu on etenkin Vuoreksen valmistuttua merkittävä pyöräilyväylä, joka tällä todella edullisella muutoksella parani valtavasti.

Ei toteutus kuitenkaan täydellinen ole. Päällyste pyöräkaistalla on todella epätasainen. Reikiä ja kaivonkansia on edessä jatkuvasti. Lisäksi asfaltissa on Kuokkamaantien eteläpuolella päällimmäinen asfalttikerros ei ala reunakivestä vaan vasta hiukan keskemmältä, minkä vuoksi asfaltissa on pitkittäinen kynnys.

Keskikorokkeiden kohdalla autokaista kapenee paljon. Tämä auttaa tekemään Viinikankadusta vähemmän houkuttelevan läpiajoliikenteelle, mutta saattaa samalla pelottaa arimmat pyöräilijät jalkakäytävälle. Toivottavasti ei.

Aamulehden kommenteissa ounasteltiin, että liikennevalojen tunnistinsilmukat eivät huomaisi pyöräilijää. Kun itse ajoin Viinikankadun läpi, samaan aikaan valoissa odotteli myös autoja. Jos valot toimivat kuten pitää, Kuokkamaantien ylityksestä tulee paljon entistä sujuvampaa.

Bussipysäkit on tehty lähes oikein: pyöräkaista loppuu ennen pysäkkiä ja jatkuu taas pysäkin jälkeen. Bussit on tarkoitus ohittaa vasemmalta, jos ohittamisen tarpeelliseksi katsoo. Harmi vain, että pyöräkaista on merkitty sulkuviivalla, joten pysäkille pysähtyneen bussin ohi ei laillisesti pääse. Ajokaista- ja sulkuviivat ovat muutenkin normaalia leveyttä, vaikka Tieliikenneasetuksessa määrätään käyttämään normaalia leveämpää viivaa.

Mielestäni pahin ongelmakohta on Lahdenperänkadun ylitys etelään ajettaessa. En tiedä, miten Lahdenperänkadun pohjoisreunan pyörätielle itää kohti (kuvassa vasemmalle) pitäisi laillisesti ajaen kääntyä. Suoraan Koivistonkylän ja Vuoreksen suuntaan ajavien kannalta Lahdenperänkadun ylitys on toteutettu oikein: oikealle kääntyvien kaista on pyöräkaistan oikealla puolella ja eroaa pyöräkaistasta hyvissä ajoin ennen risteystä.

Pohjoispäässä jatkuvuus on parempi. Viinikan liittymästä itään ja pohjoiseen pyrkivät voivat tästä jatkaa oikeanpuoleiselle pyörätielle, Hatanpään suuntaan jatkavat vasemmalle.

Pohjoispäässä on myös kaksi ongelmallista liikennemerkkiä. Ylempi on pyöräkaistojen alussa etelään mentäessä, alempi samassa risteyksessä juuri ennen pyöräkaistojen pohjoista päätepistettä.

Lisäys: Keskiviikkona ajoin Lahdenperänkadun eteläpuolisen pätkän. Osuus päättyy eteläpäässä ikävästi tietyöhön, jonka kohdalla opasteissa olisi hiukan parannettavaa. Päällysteen ja viivojen virheet jatkuvat eteläpäähän asti, mutta muuten eteläisin osuus on hyvin toteutettu.

Viinikan liittymän yleissuunnitelma

Yhdyskuntalautakunta hyväksyi kesäkuun lopussa Viinikan liittymän yleissuunnitelman liittymän kehittämistyön pohjaksi. Liittymä on tällä hetkellä mielestäni Tampereen pahin yksittäinen hidaste. Liittymän kautta kulkevat pyöräilyreitit mm. Koivistonkylään ja Hervantaan. Liikennevalot on suunniteltu vain ja ainoastaan autoja ajatellen. Pahimmillaan liittymässä saa fillarilla odottaa viisissä (!) valoissa. On siis hyvä, että liittymää kehitetään.

Perusongelmana on kuitenkin se, että liittymän kehittämisen pohjana on pelkästään huoli autoilun määrän kasvusta, ei niinkään pyöräilyn hankaluus. Tämä näkyy myös suunnitelmissa. Niissä ei ole huomioitu esimerkiksi sitä, että Viinikankadulle aiotaan rakentaa yksisuuntaiset pyöräkaistat. Näiltä kaistoilta pitää olla sujuvat yhteydet eri suuntiin liittymän kautta. Kaistojen tulisikin jatkua liittymässä Viinikankujan liittymän kautta. Suunnittelemalla liittymän pyöräily yksisuuntaisten kaistojen avulla saadaan liittymästä huomattavasti turvallisempi ja nopeampi. Kävelijöille pitää varata oma rakenteellisesti erotettu alueensa pyörätien laidasta. Nykyisessä suunnitelmassa tällaisia ei näytä tulevan.

Suunnitelmien toimivuustarkastelut on tehty pelkästään autoliikenteen näkökulmasta. Destian suunnittelijat eivät ole nähtävästi tottuneet miettimään pyöräilyn toimivuutta. Toivottavasti asiaan tulee muutos katusuunnitelmien kohdalla. Esimerkiksi nykyisissä suunnitelmissa pyöräily Järvensivun suunnalta (josta tulee suosittu väylä) Ratapihankadulle ja Yliopistolle vaikuttaa epäselvältä kun Iidesaukion ja valottoman suojatien muodostama oikotie poistuu. Sinällään suojatien poistaminen on ihan aiheellista, paikka on kovin vaarallinen.

Hyvää yleissuunnitelmassa on alikulkutunnelien lisääminen liittymän alueelle. Niitä tarvitaan ja niillä voidaan nopeuttaa pyöräilyä merkittävästi. Ratkaisuja hiomalla Nekala saadaan viisi minuuttia lähemmäs keskustaa.

Yleissuunnitelmassa pyörätiet on piirretty myös kovin mutkalle. Esimerkiksi reitti pohjoisesta liittymän länsipuolelta kohti Viinikankatua on aika erikoinen. Toivottavasti se suoristuu katusuunnitelmiin.

 

 

Väärät mittarit

Suomessa pyöräilyn suunnittelun onnistumista on totuttu mittaamaan yhdistettyjen kevyen liikenteen väylien määrällä. Viime vuosina on viimein havahduttu siihen, että mittari on väärä.

Ensinnäkin yhdistetty kevyen liikenteen väylä on huono ratkaisu. Pyöräily ja jalankulku pitää erotella. Polkupyörä on ajoneuvo ja kun erillistä väylää ei ole, on sen paikka ajoradalla.

Toiseksi jonnekin Peltolammin perälle rakennettu huono yhdistetty kevyen liikenteen väylä ei edistä pyöräilyä vaan lisää ristiriitoja kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset halua pyöräillä. Tampereella on 636 km kevyen liikenteen väyliä (2011). Kööpenhaminassa pyöräteitä on noin 400 km. Tampereella matkoista 4 % (2005) tehdään fillarilla, Kööpenhaminassa 37 %.

Tämä kertoo siitä, että ratkaisevaa on väylien laatu, ei määrä. Tampereella voitaisiin kohdistaa pyöräilyn määrärahat laatukäytävien rakentamiseen sekä keskustan alueen parantamiseen. Asuinalueille ei tarvita pyöräteitä joka tien varteen, vaan siellä pyöräily onnistuu helposti ajoradalla.

Koivistonkylässä sijaitseva Kivimäenkatu on hyvä esimerkki turhasta yhdistetystä kevyen liikenteen väylästä. Liikenne on hiljaista, joten ajoradalle sopisi hyvin polkemaan. Siellä olisi myös turvallisempaa, sillä autoilijan on risteyksissä helpompi nähdä ajoradalla kuin kevyen liikenteen väylillä kulkevat fillarit.