avatar

Tietoja Koistinen

Pyöräilen arkisin, lomalla ja urheiluksi. Pyöräilypolitikoin harrastukseksi. Tampereen polkupyöräilijöiden hallituksen puheenjohtaja.

Vuoden pyöräilykunta: Tampere

Jos joltakin meni ohi, niin Tampere valittiin Suomi pyöräilee -yhteistyövaliokunnan toimesta vuoden pyöräilykunnaksi. Moni on pitänyt nettikeskusteluissa valintaan täysin käsittämättömänä.
Kieltämättä Tampere on edelleen keskinkertainen, jopa huono pyöräilykaupunki kun verrataan muihin länsieurooppalaisiin asutuskeskittymiin. Mutta toisaalta Tampereella on viimeisten vuosien aikana kehitetty pyöräilyä vauhdilla. Ajatusmallit ovat muuttuneet ja on lähdetty kokeilemaan uusiakin ratkaisuja, kuten pyöräkaistoja Viinikadulla. Toteutus ei ehkä mennyt nappiin, mutta toivottavasti niistä on saatu hyvää oppia.
Viime vuosina on tehty myös oikeasti hyviä toteutuksia: Rongankadun tunnelin merkitystä en itse ymmärtänyt vasta kuin sen valmistumisen myötä. Reitti on äärimmäisen tärkeä ja toteutus on suhteellisen onnistunut. Pientä hiomista siinä toki vielä on ja Tammelan pää tulee menemään joka tapauksessa uusiksi Ratapihankadun rakentamisen myötä. Myös kaksi uutta siltaa Tammerkosken yli ovat tulleet tarpeeseen.
Esitys uudeksi rakennusjärjestykseksi on erittäin hyvä ja vaikuttaa toteutuessaan todella merkittävästi pyöräpysäköinnin oloihin.
Toivottavasti nyt kun on näitä isoja projekteja saatu valmiiksi, voidaan keskittyä arkisempaan aherrukseen: yhdistetyistä kevyen liikenteen väylistä eroon pääsemiseen, väylien sujuvuuden takaamiseen ja talvikunnossapitoon.

Onnittelut kaupungille ja kaikille pyöräilyn parissa toimiville! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Sakari Kestinen välitti TAPOn FB-ryhmään kuvaa Tampereen Infran johtokunnan kokouksesta evästyksellä ”hyväksyttäneen”:

Mahtavaa, että viimeinkin saamme kaupungin organisaatioon edes vähän enemmän väkeä tekemään työtä pyöräilyn ja kävelyn puolesta. Vertailuksi voidaan ottaa Tamperetta hieman isompi Malmö, jossa 11 ihmisistä työskentelee pyöräilyn ja kävelyn suunnittelun ja edistämisen parissa.

Vaikuttamisen kanavat

Tässä blogissa ei olekaan käsitelty katusuunnitelmia samaan tahtiin kuin Helsingin versiossa. Oletin, että kirjoitamme Pompon ja Ritvan kanssa tänne tiukkaa asiaa siitä mikä mättää pyöräteissä ja katusuunnitelmissa. Mutta eihän me olla sitä ehditty tekemään.

Perussyynä on se, että olemme tehneet paljon muuta vaikutustyötä: suoria yhteydenottoja poliitikkoihin, virkamiesten tapaamisia ja erilaisten yhteistyötahojen tapaamista. Tämä on osoittautunut varsin tehokkaaksi metodiksi. Tämän syksyn aikana olemme TAPOssa:

– Tavanneet katusuunnittelun tilaamista hoitavia virkamiehiä kahdesti
– Levitetty meidän poliittisen ohjelman sanomaa kunnallisvaaliehdokkaille
– Järjestetty kunnallisvaaleihin liittyen paneeli
– Olleet yhteydessä niihin poliitikkoihin, jotka allekirjoittivat meidän ohjelman ja tulivat valituksi valtuustoon
– Tavanneet paikallisia vammaistoimijoita
– Kommentoineet katusuunnitelmia ja lähettäneet suunnitelmista suoraan viestiä Yhdyskuntalautakunnan jäsenille
– Käyneet epävirallisia keskusteluja poliitikkojen kanssa ja vaikuttaneet puolueisiin sisältä päin
– Ja tänään kävimme esittelemässä ajatuksiamme pyöräilystä yhdyslautakunnassa

Työtä on riittänyt, mutta ei meidän viesti ole ihan kuuroille korville kaikunut. Tampereen Vihreät jättivät lokakuussa valtuustoaloitteen pyöräilyn ja kävelyn täyspäiväisestä virkamiehestä. Eilen kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa tämä idea sai yksimielisen hyväksynnän! Eli ensi vuonna kaupungissa pitäisi olla yksi täysipäiväinen henkilö vastaamassa pyöräilyn ja kävelyn suunnittelusta ja tilaamisesta. Tämä on meidän poliittisen ohjelman yksi tärkeimmistä tavoitteista, joten nyt on tyytyväinen olo!

Viinikan liittymän yleissuunnitelma

Yhdyskuntalautakunta hyväksyi kesäkuun lopussa Viinikan liittymän yleissuunnitelman liittymän kehittämistyön pohjaksi. Liittymä on tällä hetkellä mielestäni Tampereen pahin yksittäinen hidaste. Liittymän kautta kulkevat pyöräilyreitit mm. Koivistonkylään ja Hervantaan. Liikennevalot on suunniteltu vain ja ainoastaan autoja ajatellen. Pahimmillaan liittymässä saa fillarilla odottaa viisissä (!) valoissa. On siis hyvä, että liittymää kehitetään.

Perusongelmana on kuitenkin se, että liittymän kehittämisen pohjana on pelkästään huoli autoilun määrän kasvusta, ei niinkään pyöräilyn hankaluus. Tämä näkyy myös suunnitelmissa. Niissä ei ole huomioitu esimerkiksi sitä, että Viinikankadulle aiotaan rakentaa yksisuuntaiset pyöräkaistat. Näiltä kaistoilta pitää olla sujuvat yhteydet eri suuntiin liittymän kautta. Kaistojen tulisikin jatkua liittymässä Viinikankujan liittymän kautta. Suunnittelemalla liittymän pyöräily yksisuuntaisten kaistojen avulla saadaan liittymästä huomattavasti turvallisempi ja nopeampi. Kävelijöille pitää varata oma rakenteellisesti erotettu alueensa pyörätien laidasta. Nykyisessä suunnitelmassa tällaisia ei näytä tulevan.

Suunnitelmien toimivuustarkastelut on tehty pelkästään autoliikenteen näkökulmasta. Destian suunnittelijat eivät ole nähtävästi tottuneet miettimään pyöräilyn toimivuutta. Toivottavasti asiaan tulee muutos katusuunnitelmien kohdalla. Esimerkiksi nykyisissä suunnitelmissa pyöräily Järvensivun suunnalta (josta tulee suosittu väylä) Ratapihankadulle ja Yliopistolle vaikuttaa epäselvältä kun Iidesaukion ja valottoman suojatien muodostama oikotie poistuu. Sinällään suojatien poistaminen on ihan aiheellista, paikka on kovin vaarallinen.

Hyvää yleissuunnitelmassa on alikulkutunnelien lisääminen liittymän alueelle. Niitä tarvitaan ja niillä voidaan nopeuttaa pyöräilyä merkittävästi. Ratkaisuja hiomalla Nekala saadaan viisi minuuttia lähemmäs keskustaa.

Yleissuunnitelmassa pyörätiet on piirretty myös kovin mutkalle. Esimerkiksi reitti pohjoisesta liittymän länsipuolelta kohti Viinikankatua on aika erikoinen. Toivottavasti se suoristuu katusuunnitelmiin.

 

 

Väärät mittarit

Suomessa pyöräilyn suunnittelun onnistumista on totuttu mittaamaan yhdistettyjen kevyen liikenteen väylien määrällä. Viime vuosina on viimein havahduttu siihen, että mittari on väärä.

Ensinnäkin yhdistetty kevyen liikenteen väylä on huono ratkaisu. Pyöräily ja jalankulku pitää erotella. Polkupyörä on ajoneuvo ja kun erillistä väylää ei ole, on sen paikka ajoradalla.

Toiseksi jonnekin Peltolammin perälle rakennettu huono yhdistetty kevyen liikenteen väylä ei edistä pyöräilyä vaan lisää ristiriitoja kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset halua pyöräillä. Tampereella on 636 km kevyen liikenteen väyliä (2011). Kööpenhaminassa pyöräteitä on noin 400 km. Tampereella matkoista 4 % (2005) tehdään fillarilla, Kööpenhaminassa 37 %.

Tämä kertoo siitä, että ratkaisevaa on väylien laatu, ei määrä. Tampereella voitaisiin kohdistaa pyöräilyn määrärahat laatukäytävien rakentamiseen sekä keskustan alueen parantamiseen. Asuinalueille ei tarvita pyöräteitä joka tien varteen, vaan siellä pyöräily onnistuu helposti ajoradalla.

Koivistonkylässä sijaitseva Kivimäenkatu on hyvä esimerkki turhasta yhdistetystä kevyen liikenteen väylästä. Liikenne on hiljaista, joten ajoradalle sopisi hyvin polkemaan. Siellä olisi myös turvallisempaa, sillä autoilijan on risteyksissä helpompi nähdä ajoradalla kuin kevyen liikenteen väylillä kulkevat fillarit.

Tampereen kaupunkifillari lähtee tästä

Kaupunkifillari toi Helsinkiin uuden vaihteen pyöräilyn edistämiseen jo vuosia sitten. Viime vuonna poljettiin liikkeelle Jyväskylän kaupunkifillari ja nyt pyöräilypoliittinen blogi saapuu Tampereelle.

Tervetuloa keskustelemaan siitä kuinka Tampereesta tehdään hyvä pyöräilykaupunki. Jos tunnet sisälläsi pyöräilypoliittisen roihun ja haluat kirjoittaa tähän blogiin, niin ota rohkeasti yhteyttä. Aloitamme blogin kolmen kirjoittajan voimin, mutta lisää väkeä sopii mukaan.