Katuajokoulutus alkaa Tampereella

Helsingissä ja Jyväskylässä jo hyvän aikaa pyörineet katuajot rantautuvat Tampereelle. Tampereen polkupyöräilijät ja pyöräilyseura Kaupin kanuunat järjestävät huomenna tiistaina 18.9.  pyöräilijöille koulutusta kadulla ajamiseen. Kokoontuminen Laikunlavalla (Vanhan kirjastotalon puistolavalla) kello 17:30.

Koulutuksessa opetetaan

  • liikennesääntöjen perusteet katuajossa
  • pyörän paikka ajoradalla
  • ryhmittyminen, risteyskäytös,
  • hyvän liikennekäytöksen perusteet
  • sujuvia pyöräreittejä
  • ja käydään läpi näitä kaikkia käytännössä kaupungin kaduilla ja pyöräteillä.
Teoria- ja keskusteluosuus kestää noin puoli tuntia ja katuajelu noin tunnin. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille pyörällä liikkuville.
Mikäli kiinnostuneita on, opetusta voidaan järjestää myös myöhemmin syksyllä. Joka tapauksessa koulutukset alkavat jälleen keväällä lumien sulettua.

Ensi kokemukset Viinikankadun pyöräkaistoista

Olen nyt ajanut Viinikankadun Lahdenperänkadun ja Sekoittamon välisen osuuden kahdesti: maanantaina iltapäivällä etelään, tiistaiaamuna pohjoiseen.

Kun kuulin, että Viinikankadulle tehdään pyöräkaistat, pidin ajatusta järjettömänä. Paljon tärkeämpiäkin pyöräilyn kehittämiskohteita Tampereella on. Nyt, kun kaistat on maalattu, pidän ajatusta erinomaisena. Viinikankatu on etenkin Vuoreksen valmistuttua merkittävä pyöräilyväylä, joka tällä todella edullisella muutoksella parani valtavasti.

Ei toteutus kuitenkaan täydellinen ole. Päällyste pyöräkaistalla on todella epätasainen. Reikiä ja kaivonkansia on edessä jatkuvasti. Lisäksi asfaltissa on Kuokkamaantien eteläpuolella päällimmäinen asfalttikerros ei ala reunakivestä vaan vasta hiukan keskemmältä, minkä vuoksi asfaltissa on pitkittäinen kynnys.

Keskikorokkeiden kohdalla autokaista kapenee paljon. Tämä auttaa tekemään Viinikankadusta vähemmän houkuttelevan läpiajoliikenteelle, mutta saattaa samalla pelottaa arimmat pyöräilijät jalkakäytävälle. Toivottavasti ei.

Aamulehden kommenteissa ounasteltiin, että liikennevalojen tunnistinsilmukat eivät huomaisi pyöräilijää. Kun itse ajoin Viinikankadun läpi, samaan aikaan valoissa odotteli myös autoja. Jos valot toimivat kuten pitää, Kuokkamaantien ylityksestä tulee paljon entistä sujuvampaa.

Bussipysäkit on tehty lähes oikein: pyöräkaista loppuu ennen pysäkkiä ja jatkuu taas pysäkin jälkeen. Bussit on tarkoitus ohittaa vasemmalta, jos ohittamisen tarpeelliseksi katsoo. Harmi vain, että pyöräkaista on merkitty sulkuviivalla, joten pysäkille pysähtyneen bussin ohi ei laillisesti pääse. Ajokaista- ja sulkuviivat ovat muutenkin normaalia leveyttä, vaikka Tieliikenneasetuksessa määrätään käyttämään normaalia leveämpää viivaa.

Mielestäni pahin ongelmakohta on Lahdenperänkadun ylitys etelään ajettaessa. En tiedä, miten Lahdenperänkadun pohjoisreunan pyörätielle itää kohti (kuvassa vasemmalle) pitäisi laillisesti ajaen kääntyä. Suoraan Koivistonkylän ja Vuoreksen suuntaan ajavien kannalta Lahdenperänkadun ylitys on toteutettu oikein: oikealle kääntyvien kaista on pyöräkaistan oikealla puolella ja eroaa pyöräkaistasta hyvissä ajoin ennen risteystä.

Pohjoispäässä jatkuvuus on parempi. Viinikan liittymästä itään ja pohjoiseen pyrkivät voivat tästä jatkaa oikeanpuoleiselle pyörätielle, Hatanpään suuntaan jatkavat vasemmalle.

Pohjoispäässä on myös kaksi ongelmallista liikennemerkkiä. Ylempi on pyöräkaistojen alussa etelään mentäessä, alempi samassa risteyksessä juuri ennen pyöräkaistojen pohjoista päätepistettä.

Lisäys: Keskiviikkona ajoin Lahdenperänkadun eteläpuolisen pätkän. Osuus päättyy eteläpäässä ikävästi tietyöhön, jonka kohdalla opasteissa olisi hiukan parannettavaa. Päällysteen ja viivojen virheet jatkuvat eteläpäähän asti, mutta muuten eteläisin osuus on hyvin toteutettu.

Väärät mittarit

Suomessa pyöräilyn suunnittelun onnistumista on totuttu mittaamaan yhdistettyjen kevyen liikenteen väylien määrällä. Viime vuosina on viimein havahduttu siihen, että mittari on väärä.

Ensinnäkin yhdistetty kevyen liikenteen väylä on huono ratkaisu. Pyöräily ja jalankulku pitää erotella. Polkupyörä on ajoneuvo ja kun erillistä väylää ei ole, on sen paikka ajoradalla.

Toiseksi jonnekin Peltolammin perälle rakennettu huono yhdistetty kevyen liikenteen väylä ei edistä pyöräilyä vaan lisää ristiriitoja kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset halua pyöräillä. Tampereella on 636 km kevyen liikenteen väyliä (2011). Kööpenhaminassa pyöräteitä on noin 400 km. Tampereella matkoista 4 % (2005) tehdään fillarilla, Kööpenhaminassa 37 %.

Tämä kertoo siitä, että ratkaisevaa on väylien laatu, ei määrä. Tampereella voitaisiin kohdistaa pyöräilyn määrärahat laatukäytävien rakentamiseen sekä keskustan alueen parantamiseen. Asuinalueille ei tarvita pyöräteitä joka tien varteen, vaan siellä pyöräily onnistuu helposti ajoradalla.

Koivistonkylässä sijaitseva Kivimäenkatu on hyvä esimerkki turhasta yhdistetystä kevyen liikenteen väylästä. Liikenne on hiljaista, joten ajoradalle sopisi hyvin polkemaan. Siellä olisi myös turvallisempaa, sillä autoilijan on risteyksissä helpompi nähdä ajoradalla kuin kevyen liikenteen väylillä kulkevat fillarit.

Tampereen kaupunkifillari lähtee tästä

Kaupunkifillari toi Helsinkiin uuden vaihteen pyöräilyn edistämiseen jo vuosia sitten. Viime vuonna poljettiin liikkeelle Jyväskylän kaupunkifillari ja nyt pyöräilypoliittinen blogi saapuu Tampereelle.

Tervetuloa keskustelemaan siitä kuinka Tampereesta tehdään hyvä pyöräilykaupunki. Jos tunnet sisälläsi pyöräilypoliittisen roihun ja haluat kirjoittaa tähän blogiin, niin ota rohkeasti yhteyttä. Aloitamme blogin kolmen kirjoittajan voimin, mutta lisää väkeä sopii mukaan.