Loska pois pyöräteiltä

Pyöräteiden talvikunnossapito toimii, kun tiet ovat sulia tai kun lunta on paljon. Ongelmat alkavat, kun lumi sulaa loskaksi ja jäätyy vaarallisiksi uriksi. Loska on aurattava pois ennen sen jäätymistä. Suolaus ja harjaus käyttöön liukkaudentorjunnassa!

Pyöräteiden talvikunnossapito koostuu lumenaurauksesta ja liukkaudentorjunnasta. Olosuhteet talvisin vaihtelevat lumentulon osalta paljon. Vaikka lumentulo ei ole ollut tänä talvena runsasta haitaksi asti, on kuluvan talvi ollut liukkaudentorjunnan kannalta hankala. Lämpötilat ovat sahanneet nollan molemmin puolin aiheuttaen liukkautta väylien pinnoille. Aamulehden mukaan kaduille on ajettu jo 18 000 tonnia hiekkaa. Edellinen hiekka on jäänyt aina uuden lumikerroksen alle, todetaan Aamulehdessä.

Tässä päästäänkin ongelman ytimeen. Onko pyöräteillä oltava lunta? Talvien ollessa aiempaa lämpimämpiä lumi ei enää pysy koko talvea kauniina ja hyvin pitävänä peitteenä tien pinnassa, vaan sulaessaan lumesta tulee loskaa, jossa eteneminen on raskasta ja vaarallista. Ja lämpötilan taas painuessa nollan alapuolelle saadaan liukastella pyöränrenkaiden muodostamien jäisten urien sekä jalanjälkien aiheuttamien kuoppien muokkaamalla temppuradalla. Liukkaudentorjuntaan käytettävä sepeli ei paljoa auta, jos se on jäätyneenä jään alle taikka varisseena kuoppien pohjalle.

Sohjouraa Nuolialantieltä. Kuva Maria Luosto.

Vaihtoehtoja vuoronperään sohjossa ja jääradalla kulkemiselle ja ylettömälle sepelinkylvämiselle on olemassa. Väylät voitaisiin lumentulon jälkeen harjata ja liukkaudentorjuntaan voi käyttää ajoradoilta tuttua suolausta. Näin päästään tilanteeseen, jossa polkupyöräily olisi talvellakin turvallinen ja joutuisa tapa kulkea. Helsingissä kokeillaan kuluvana talvena harjasuolausta, joka on pyöräilyn suurmaissa talvikunnossapidossa yleisesti käytetty menetelmä. Kun harjasuolauksella pidetään sohjo pois pyöräteiltä, voidaan vähentää liukkaudentorjunnasta aiheutuneita suoria ja epäsuoria kustannuksia ja haittoja.

Harjasuolaamalla hoidettua pyörätietä Töölönlahden ympäriltä. Kuva Tapio Keihänen.

Harjakone työssä. Kuva Tapio Keihänen.

Osa talvikunnossapidon ongelmista poistuisi tekemällä parempia pyöräteitä. Risteyksissä poikittain olevien reunakivien takia lumesta syntyy polanteita, joita on hankala poistaa. Väärin tehdyt kallistukset ohjaavat sulamisvesiä pyöräteille, joille vesi jää puutteellisen tai toimimattoman viemäröinnin takia. Väärin tehdyt poikittaiskallistukset hankaloittavat myös auraamista. Liian lähellä ajorataa oleville pyöräteille lentää ajoradoilta aurauksen ja ajoneuvojen renkaiden aiheuttamaa muhjua.

Runsaslumisten talvien arkipäivää pyöräteiltä. Kuva Päivi Nieminen.

 

Nykytilanteeseen saadaan parannusta muuttamalla väylien kunnossapito-ohjeistusta niin, että jalkakäytävät ja pyörätiet aurataan tarvittaessa muulloinkin kuin silloin, kun lunta on satanut enemmän kuin 3 cm. Väylät tulisi aurata niissäkin tilanteissa, joissa uutta lunta ei ole satanut, mutta aiemmin tullut lumi on sulanut sohjoksi. Lumi tulisi poistaa pyöräteiltä aina umpinaisella terällä auraamalla eikä kauhalla, jotta tien pintaan ei jää kauhan tai reikäterän jäljiltä muutaman sentin paksuista pehmeää lumikerrosta. Aurausjärjestykseen tulisi kiinnittää huomioita, jottei päädytä tilanteisiin, jossa pyörätie on asianmukaisesti aurattu, mutta ajoradalta lennätetään aurausohjoa tukkimaan pyörätietä. Samoin tulisi ymmärtää, että edes runsaslumisina talvina pyörätiet ja jalkakäytävät eivät voi olla lumenvarastointipaikkoja. Tässä on kyseessä sekä kaupungin oma toiminta että taloyhtiöiden toimintatavat, joita kaupungin olisi syytä ohjeistamalla muuttaa ja tarvittaessa puuttua haitalliseen lumenvarastointiin. Sepeliä on syytä tarvittaessa poistaa myös kesken talvikauden. Paksu sepelikerros asfaltin päällä tekee ajamisesta samalla tavalla raskasta ja vaarallista kuin lumi, ja lisää tarpeettomasti keväistä katupölyä.

Kuluvalla valtuustokaudella, apulaispormestari Pekka Salmen ohjauksessa, pyöräteiden talvikunnossapidossa ollaan menty eteenpäin. Vuoden 2016 alussa otettiin käyttöön A1-hoitoluokka, johon kuuluvat reitit aurataan tarvittaessa myös iltapäivällä klo 16 mennessä. Aurat kartalla – palvelusta voi seurata Tampereen kaupungin aurojen ja työkoneiden tekemiä kunnossapitotoimia lähituntien ajalta. Hyvään suuntaan ollaan siis menossa, mutta tehtävää vielä on, jotta Tampereesta saadaan hyvä pyöräilykaupunki, myös talvella!

Minna Takala

WCC15: Oulu, Oulu, Oulu, Oulu!

Tämä teksti on neljäs osa Talvipyöräilykongressiraportistani. Lue myös ensimmäinen, toinen ja kolmas osa.

Talvipyöräilyn pääkaupunki

Pekka oli todella, todella hidas. Voitto irtosi kevyen hitaasti Slow Biking –kilpailussa.

Pekka Tahkola oli todella hidas. Voitto irtosi Slow Biking –kilpailussa.

Oulun kuninkuus maailman talvipyöräilypääkaupunkina näyttää jatkuvan. Oulua ja heidän tapaansa toimia kunnioitetaan hurjasti maailmalla. Joku vitsailikin kongressin aikana, että Oulun nimeä ei varmasti ole ennen sanottu näin monesti ääneen viikon aikana.

Pekka ”The Slow Biking Champion” Tahkola esitteli lyhyesti miten hommat toimivat Oulussa.

Talven olosuhteet ratkaistaan kesällä

Perusta hyvälle kunnossapidolle luodaan kesällä. Oulussa tämä tarkoittaa sitä, että pyöräteiden ympärillä varataan rakennettaessa runsaasti tilaa lumelle ja pyöräteiden kuivatus taataan. Veden poisto on erittäin tärkeää talvikunnossapidon kannalta. Tahkolan mukaan kuivatus toimii paremmin viemäreillä kuin avo-ojia, joita tulee välttää.

Tavoitteena kova lumi

Kunnossapidon tavoitteena Oulussa on kovaksi tampattu lumipinta, joka ei ole liukas. Ainostaan 1/3 oululaisista käyttää talvirenkaita pyörissä. Oulussa puolustettiin myös väylien erottelua ajoradasta kunnossapidolla: autot hiovat pinnan liukkaaksi ja tekevät myös syvät urat.

Pyöräteiden talvi on jaettu kolmeen eri vaiheeseen: syksyyn, talveen ja kevääseen.

Syksyllä käytetään hiekkaan jonka raekoko on 0-6 mm. Tavoite on, että liukkaudentorjunta tehdään aina ennen jäätymistä.

Oulussa käytetään myös tiekarhuja pyöräteillä. Kuva: Pekka Tahkola

Oulussa käytetään myös pyöräteillä. Kuva: Pekka Tahkola

Milliterällä tulee loistavaa jälkeä. Kuva: Pekka Tahkola.

Milliterällä tulee loistavaa jälkeä. Kuva: Pekka Tahkola.

Talvella lumi aurataan väyliltä pois, mutta pohjalle jätetään pieni kerros kovaa lunta. Käytössä on myös pienempää kalustoa verkkoterällä, mutta pääsääntöisesti väylillä käytetään isoja kauhakuormaajia ja traktoreita, joiden alueauroissa on tiheät ”milliterät”. Näin saadaan aikaan tasainen pinta. Ydintalvella liukkaus torjutaan luonnonsoralla, joka ei puhko renkaita sepelin tavoin.

Kevään tullessa väylät höylätään lumesta puhtaaksi. Tähän on kaupungilla käytettävissä mm. kolme tiekarhua ja keskiterällä varustettuja kuorma-autoja.

Oulussa kiinnitetään myös huomiota lumien välivarastointiin. Ajatus on, ettei lumia kasata pyöräteille tai muille väylille, vaan niille pyritään löytämään tilaa metsistä, ojista jne. Tämä huomiodaan tietenkin jo väyliä suunnitellessa.

Pekan mainio video Oulun pyöräteiden aurauksesta.

Kunnossapidolla on taloudellisia vaikutuksia

Näyttökuva 2015-2-26 kello 23.03.40

Kuva: Navico

Navicon väki on tehnyt myös hyvät laskelmat kunnossapidon vaikutuksista. Esimerkkinä parin päivän jakso marraskuulta, jolloin pyöräilymäärät tippuivat lähes 40 %, eivätkä palanneet sen jälkeen aiemmalle tasolle.

Kuva: Pekka Tahkola

Kuva: Navico

Koska ihmiset siirtyivät käyttämään muita kulkumuotoja hävisi Oulun kaupunki 151 000 euroa kolmessa päivässä! Samalla rahalla olisi palkattu vuodeksi kolme sairaanhoitajaa.

Opit Etelä-Suomeen

Merkittävin asia, mitä muut suomalaiset kaupungit voivat oppia Oulusta on asenne. Pitää olla tahtoa hoitaa myös pyörätiet kunnolla ja kehittää menetelmiä. Ei riitä, että toistetaan vanhaa, jos vanhan laatu on huonoa.

On hyvä muistaa, että Suomi on pitkä maa. Linnuntietä Tampereen ja Oulun välille tulee etäisyyttä 400 km. Tampereelta Riikaan on linnuntietä 500 km. Pohjoinen sijainti ja paikallinen ilmasto tekevät Oulun olosuhteista hyvin erilaiset kuin Tampereen tai muun etelä-Suomen. Aivan kuten Tampereen ja Riiankin. Helsingin ja Riian ilmastot ovat lähempänä toisaan kuin Helsingin ja Oulun.

Merkittävin ero etelään on se, että Oulussa on pitkiä pakkasjaksoja. Etelä-Suomessa on parhaimmillaan pari viikkoa pakkasta, silloinkin lämpötila nousee välillä lähelle nollaa ja lisää liukkautta. Lumipatjan jättäminen ei toimi Tampereella. Lumi pitää aurata tarkemmin pois.

Toisaalta meillä on lunta huomattavan lyhemmän aikaa kuin Oulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että lumettoman ajan liukkaudentorjunta pitää ratkaista hyvin. Tänäkin talvena käytännössä lumetonta, mutta potentiaalisesti liukasta aikaa on ollut marraskuun puolesta välistä jouluun ja nyt lumet ovat taas sulaneet, mutta yöpakkaset jatkuvat. Lunta oli vain kaksi kuukautta, mutta lumetonta ja liukasta ehkä 3-4 kuukautta kevään etenemisestä riippuen.

Sen vuoksi meidän pitäisikin ottaa oppia myös etelästä: lumen harjaus ja kaliumformiaatti (muurahaishappo) tai muu vastaava liukkaudentorjuntaine voisivat olla toimivin Etelä-Suomessa valtaosan talvea. Oulusta kannattaa ottaa mallia hiekan ja luonnonsoran käytössä ydintalvella sekä polanteen poistossa keväällä. Ja ennenkaikkea siitä tärkeimmästä: asenteesta.

WCC15: Pyöräteiden sään ennustamista

Sain kunnian edustaa TAPOa ja Pyöräliittoa 3. talvipyöräilykongressissa Hollannin Leeuwardenissa. Reissu oli erittäin antoisa, hauska ja opettavainen. Tämä teksti on ensimmäinen osa kongressiraportista.

Huippuluokan risteyssuunnittelua. Ja täysin ilman liikennevaloja.

Huippuluokan risteyssuunnittelua. Ja täysin ilman liikennevaloja.

Mutta talvipyöräilykongressi Hollannissa? Eihän siellä ole talvea! Tämä oli varmaan monen ajatus kun kuuli kongressikaupungin olevan Leeuwarden. Hollantilaisilla on kuitenkin talvi ja itse asiassa monella tavalla myös haastavat olosuhteet. Tänäkin talvena oli Leeuwardenissa tullut lunta, mutta se oli ehtinyt sulamaan ennen kongressiväen saapumista.

Paikallisten puheenvuoroista kävi selville, että musta jää ja liukkaus ovat suurimmat haasteet talvella pyöräilylle. Huippuluokan infraa pidetään talvella ajokunnossa harjaamalla lumi pois ja suolaamalla tien pinta.

Pyörätien olosuhteet eroavat ajoradasta

Minusta yksi kongressin kiinnostavimmista esityksistä koski tiesään ennustamista. Mark Albas MeteoGroupista kertoi yrityksen kehittämistä tarkoista mittaustavoista, joilla pyörätien jäätyminen voidaan ennakoida ja lähettää kunnossapitokalusto torjumaan liukkautta ennakolta.

Yrityksen kehityshankkeessa oli tutkittu eri hollantilaisten kaupunkien teiden ja pyöräteiden lämpötiloja infrapunakameralla. Näissä kuvauksissa selvisi, että pyörätiet ovat selkeästi viileämpi ja vaativat sen vuoksi toimenpiteitä aiemmin kuin ajoradat. Nollan lähellä puolenkin asteen ero on merkittävä. Lämpötilaero johtuu pintamateriaalista, pintamateriaalin alla olevien perustusmateriaalien lämmön johtavuuden eroista, pyöräteiden varjoisemmasta sijainnista ja siitä että autot tuottavat lämpöä.

Infrapunamittauksella löydettyihin väyläverkoston kylmimpiin pisteisiin on asennettu sääasemia, joilla saadaan reaaliaikainen tieto niin ajoradan kuin pyörätienkin lämpötilasta. Tieto välittyy kunnossapidosta vastaaville työnjohtajille, jotka voivat lähettää kaluston ajoissa liikkeelle ja onnettomuudet saadaan estettyä.

Meteogroupin tutkimushankkeen tärkeimmät tulokset ovat:
– Pyörätiet ovat 1-2 astetta kylmempiä kuin ajoradat.
– Pyörätiet jäätyvät aiemmin kuin ajoradat ja pysyvät pidempään pakkasen puolella.
– Pyörätiet pysyvät kosteina pidempään. Tämä lisää jään muodostumisen riskiä.
– Pyörätiet saavuttavat kastepisteen aiemmin. Tämä lisää huurteen muodostumista.

Kaikki nämä asiat on otettava huomioon talvikunnossapitotoimenpiteitä suunnitellessa, toteuttaessa ja johtaessa.

Älykkäämpää kunnossapitoa

Tätä kokoonpanoa testataan parhaillaan Linköpingissä. Harja viimeistelee auraustuloksen ja lopuksi väylä suolataan tai hiekotetaan.

Tätä kokoonpanoa testataan parhaillaan Linköpingissä. Harja viimeistelee auraustuloksen ja lopuksi väylä suolataan tai hiekotetaan.

Etulevyssä on kumiterä.

Etulevyssä on kumiterä.

Infrapunakameran pohjatietoja käytetään myös suolaliuoksen vahvuutta määritellessä. Edistyneimmät suolausjärjestelmät tietävät nämä mittaustulokset, seuraavat missä mennään GPS:n avulla ja sen lisäksi mittaavat jatkuvasti itse alla olevan pyörätien lämpötilaa. Kylmiin paikkoihin laitetaan enemmän suolaliuosta ja lämpimämpiin vähemmän. Näin saadaan erityisen hankalat kohteet kuten sillat turvallisiksi, mutta samalla pystytään pitämään suolan käyttömäärät kohtuullisina. Ja kuljettajan ei tarvitse tehdä mitään.

Käytettävät suolamäärät on saatu neljännekseen alla kahdessa kymmenessä vuodessa. Nykyään liukkaus torjutaan yleensä suola- tai kaliumkloridiliuksella. Suolaa käytetään vain 4 g /m2.

Merkittävä ero Suomeen on, että Hollannissa vain osa pyörätieverkostosta pidetään talvisissa oloissa kunnossa. Talvikunnossapidettäviin väylät ovat osa reittiopasta, joka on paikallisen Pyöräliiton, Fietsersbondin käsialaa. Siihen on yhdistetty niin valtion kuin eri kuntienkin julkiset tiedot talvikunnossapidettävistä reiteistä maan laajuisesti.

Pimeällä sattuu?

Peter van der Knaap paikallisesta liikenneturvallisuusvirastosta kertoi, että Hollannissa talvi lisää pyöräilijöiden liikenneonnettomuuksia. Pimeän tai hämärän aikaan pyöräily on eri tekijöistä riippuen 2-7 kertaa riskialttiimpaa kuin valoisan aikaan. Tosin merkittävästi vaikuttavia tekijöitä pimeän ajan onnettomuuksissa on sukupuoli (miehille sattuu) ja alkoholi. Lauantai-iltana pyöräilevä humalainen mies on erittäin suuren riskin polkija. Se jäi epäselväksi, että onko hän riski myös kesällä (oletan, että näin on).

Seuraava Winter Cycling Congress -teksti käsittelee Hollannin pyöräteiden suunnittelua tulevaisuudessa. Teksti julkaistaan sunnuntaina 22.2.2015.