Loska pois pyöräteiltä

Pyöräteiden talvikunnossapito toimii, kun tiet ovat sulia tai kun lunta on paljon. Ongelmat alkavat, kun lumi sulaa loskaksi ja jäätyy vaarallisiksi uriksi. Loska on aurattava pois ennen sen jäätymistä. Suolaus ja harjaus käyttöön liukkaudentorjunnassa!

Pyöräteiden talvikunnossapito koostuu lumenaurauksesta ja liukkaudentorjunnasta. Olosuhteet talvisin vaihtelevat lumentulon osalta paljon. Vaikka lumentulo ei ole ollut tänä talvena runsasta haitaksi asti, on kuluvan talvi ollut liukkaudentorjunnan kannalta hankala. Lämpötilat ovat sahanneet nollan molemmin puolin aiheuttaen liukkautta väylien pinnoille. Aamulehden mukaan kaduille on ajettu jo 18 000 tonnia hiekkaa. Edellinen hiekka on jäänyt aina uuden lumikerroksen alle, todetaan Aamulehdessä.

Tässä päästäänkin ongelman ytimeen. Onko pyöräteillä oltava lunta? Talvien ollessa aiempaa lämpimämpiä lumi ei enää pysy koko talvea kauniina ja hyvin pitävänä peitteenä tien pinnassa, vaan sulaessaan lumesta tulee loskaa, jossa eteneminen on raskasta ja vaarallista. Ja lämpötilan taas painuessa nollan alapuolelle saadaan liukastella pyöränrenkaiden muodostamien jäisten urien sekä jalanjälkien aiheuttamien kuoppien muokkaamalla temppuradalla. Liukkaudentorjuntaan käytettävä sepeli ei paljoa auta, jos se on jäätyneenä jään alle taikka varisseena kuoppien pohjalle.

Sohjouraa Nuolialantieltä. Kuva Maria Luosto.

Vaihtoehtoja vuoronperään sohjossa ja jääradalla kulkemiselle ja ylettömälle sepelinkylvämiselle on olemassa. Väylät voitaisiin lumentulon jälkeen harjata ja liukkaudentorjuntaan voi käyttää ajoradoilta tuttua suolausta. Näin päästään tilanteeseen, jossa polkupyöräily olisi talvellakin turvallinen ja joutuisa tapa kulkea. Helsingissä kokeillaan kuluvana talvena harjasuolausta, joka on pyöräilyn suurmaissa talvikunnossapidossa yleisesti käytetty menetelmä. Kun harjasuolauksella pidetään sohjo pois pyöräteiltä, voidaan vähentää liukkaudentorjunnasta aiheutuneita suoria ja epäsuoria kustannuksia ja haittoja.

Harjasuolaamalla hoidettua pyörätietä Töölönlahden ympäriltä. Kuva Tapio Keihänen.

Harjakone työssä. Kuva Tapio Keihänen.

Osa talvikunnossapidon ongelmista poistuisi tekemällä parempia pyöräteitä. Risteyksissä poikittain olevien reunakivien takia lumesta syntyy polanteita, joita on hankala poistaa. Väärin tehdyt kallistukset ohjaavat sulamisvesiä pyöräteille, joille vesi jää puutteellisen tai toimimattoman viemäröinnin takia. Väärin tehdyt poikittaiskallistukset hankaloittavat myös auraamista. Liian lähellä ajorataa oleville pyöräteille lentää ajoradoilta aurauksen ja ajoneuvojen renkaiden aiheuttamaa muhjua.

Runsaslumisten talvien arkipäivää pyöräteiltä. Kuva Päivi Nieminen.

 

Nykytilanteeseen saadaan parannusta muuttamalla väylien kunnossapito-ohjeistusta niin, että jalkakäytävät ja pyörätiet aurataan tarvittaessa muulloinkin kuin silloin, kun lunta on satanut enemmän kuin 3 cm. Väylät tulisi aurata niissäkin tilanteissa, joissa uutta lunta ei ole satanut, mutta aiemmin tullut lumi on sulanut sohjoksi. Lumi tulisi poistaa pyöräteiltä aina umpinaisella terällä auraamalla eikä kauhalla, jotta tien pintaan ei jää kauhan tai reikäterän jäljiltä muutaman sentin paksuista pehmeää lumikerrosta. Aurausjärjestykseen tulisi kiinnittää huomioita, jottei päädytä tilanteisiin, jossa pyörätie on asianmukaisesti aurattu, mutta ajoradalta lennätetään aurausohjoa tukkimaan pyörätietä. Samoin tulisi ymmärtää, että edes runsaslumisina talvina pyörätiet ja jalkakäytävät eivät voi olla lumenvarastointipaikkoja. Tässä on kyseessä sekä kaupungin oma toiminta että taloyhtiöiden toimintatavat, joita kaupungin olisi syytä ohjeistamalla muuttaa ja tarvittaessa puuttua haitalliseen lumenvarastointiin. Sepeliä on syytä tarvittaessa poistaa myös kesken talvikauden. Paksu sepelikerros asfaltin päällä tekee ajamisesta samalla tavalla raskasta ja vaarallista kuin lumi, ja lisää tarpeettomasti keväistä katupölyä.

Kuluvalla valtuustokaudella, apulaispormestari Pekka Salmen ohjauksessa, pyöräteiden talvikunnossapidossa ollaan menty eteenpäin. Vuoden 2016 alussa otettiin käyttöön A1-hoitoluokka, johon kuuluvat reitit aurataan tarvittaessa myös iltapäivällä klo 16 mennessä. Aurat kartalla – palvelusta voi seurata Tampereen kaupungin aurojen ja työkoneiden tekemiä kunnossapitotoimia lähituntien ajalta. Hyvään suuntaan ollaan siis menossa, mutta tehtävää vielä on, jotta Tampereesta saadaan hyvä pyöräilykaupunki, myös talvella!

Minna Takala

WCC15: Pyöräteiden sään ennustamista

Sain kunnian edustaa TAPOa ja Pyöräliittoa 3. talvipyöräilykongressissa Hollannin Leeuwardenissa. Reissu oli erittäin antoisa, hauska ja opettavainen. Tämä teksti on ensimmäinen osa kongressiraportista.

Huippuluokan risteyssuunnittelua. Ja täysin ilman liikennevaloja.

Huippuluokan risteyssuunnittelua. Ja täysin ilman liikennevaloja.

Mutta talvipyöräilykongressi Hollannissa? Eihän siellä ole talvea! Tämä oli varmaan monen ajatus kun kuuli kongressikaupungin olevan Leeuwarden. Hollantilaisilla on kuitenkin talvi ja itse asiassa monella tavalla myös haastavat olosuhteet. Tänäkin talvena oli Leeuwardenissa tullut lunta, mutta se oli ehtinyt sulamaan ennen kongressiväen saapumista.

Paikallisten puheenvuoroista kävi selville, että musta jää ja liukkaus ovat suurimmat haasteet talvella pyöräilylle. Huippuluokan infraa pidetään talvella ajokunnossa harjaamalla lumi pois ja suolaamalla tien pinta.

Pyörätien olosuhteet eroavat ajoradasta

Minusta yksi kongressin kiinnostavimmista esityksistä koski tiesään ennustamista. Mark Albas MeteoGroupista kertoi yrityksen kehittämistä tarkoista mittaustavoista, joilla pyörätien jäätyminen voidaan ennakoida ja lähettää kunnossapitokalusto torjumaan liukkautta ennakolta.

Yrityksen kehityshankkeessa oli tutkittu eri hollantilaisten kaupunkien teiden ja pyöräteiden lämpötiloja infrapunakameralla. Näissä kuvauksissa selvisi, että pyörätiet ovat selkeästi viileämpi ja vaativat sen vuoksi toimenpiteitä aiemmin kuin ajoradat. Nollan lähellä puolenkin asteen ero on merkittävä. Lämpötilaero johtuu pintamateriaalista, pintamateriaalin alla olevien perustusmateriaalien lämmön johtavuuden eroista, pyöräteiden varjoisemmasta sijainnista ja siitä että autot tuottavat lämpöä.

Infrapunamittauksella löydettyihin väyläverkoston kylmimpiin pisteisiin on asennettu sääasemia, joilla saadaan reaaliaikainen tieto niin ajoradan kuin pyörätienkin lämpötilasta. Tieto välittyy kunnossapidosta vastaaville työnjohtajille, jotka voivat lähettää kaluston ajoissa liikkeelle ja onnettomuudet saadaan estettyä.

Meteogroupin tutkimushankkeen tärkeimmät tulokset ovat:
– Pyörätiet ovat 1-2 astetta kylmempiä kuin ajoradat.
– Pyörätiet jäätyvät aiemmin kuin ajoradat ja pysyvät pidempään pakkasen puolella.
– Pyörätiet pysyvät kosteina pidempään. Tämä lisää jään muodostumisen riskiä.
– Pyörätiet saavuttavat kastepisteen aiemmin. Tämä lisää huurteen muodostumista.

Kaikki nämä asiat on otettava huomioon talvikunnossapitotoimenpiteitä suunnitellessa, toteuttaessa ja johtaessa.

Älykkäämpää kunnossapitoa

Tätä kokoonpanoa testataan parhaillaan Linköpingissä. Harja viimeistelee auraustuloksen ja lopuksi väylä suolataan tai hiekotetaan.

Tätä kokoonpanoa testataan parhaillaan Linköpingissä. Harja viimeistelee auraustuloksen ja lopuksi väylä suolataan tai hiekotetaan.

Etulevyssä on kumiterä.

Etulevyssä on kumiterä.

Infrapunakameran pohjatietoja käytetään myös suolaliuoksen vahvuutta määritellessä. Edistyneimmät suolausjärjestelmät tietävät nämä mittaustulokset, seuraavat missä mennään GPS:n avulla ja sen lisäksi mittaavat jatkuvasti itse alla olevan pyörätien lämpötilaa. Kylmiin paikkoihin laitetaan enemmän suolaliuosta ja lämpimämpiin vähemmän. Näin saadaan erityisen hankalat kohteet kuten sillat turvallisiksi, mutta samalla pystytään pitämään suolan käyttömäärät kohtuullisina. Ja kuljettajan ei tarvitse tehdä mitään.

Käytettävät suolamäärät on saatu neljännekseen alla kahdessa kymmenessä vuodessa. Nykyään liukkaus torjutaan yleensä suola- tai kaliumkloridiliuksella. Suolaa käytetään vain 4 g /m2.

Merkittävä ero Suomeen on, että Hollannissa vain osa pyörätieverkostosta pidetään talvisissa oloissa kunnossa. Talvikunnossapidettäviin väylät ovat osa reittiopasta, joka on paikallisen Pyöräliiton, Fietsersbondin käsialaa. Siihen on yhdistetty niin valtion kuin eri kuntienkin julkiset tiedot talvikunnossapidettävistä reiteistä maan laajuisesti.

Pimeällä sattuu?

Peter van der Knaap paikallisesta liikenneturvallisuusvirastosta kertoi, että Hollannissa talvi lisää pyöräilijöiden liikenneonnettomuuksia. Pimeän tai hämärän aikaan pyöräily on eri tekijöistä riippuen 2-7 kertaa riskialttiimpaa kuin valoisan aikaan. Tosin merkittävästi vaikuttavia tekijöitä pimeän ajan onnettomuuksissa on sukupuoli (miehille sattuu) ja alkoholi. Lauantai-iltana pyöräilevä humalainen mies on erittäin suuren riskin polkija. Se jäi epäselväksi, että onko hän riski myös kesällä (oletan, että näin on).

Seuraava Winter Cycling Congress -teksti käsittelee Hollannin pyöräteiden suunnittelua tulevaisuudessa. Teksti julkaistaan sunnuntaina 22.2.2015.