Loska pois pyöräteiltä

Pyöräteiden talvikunnossapito toimii, kun tiet ovat sulia tai kun lunta on paljon. Ongelmat alkavat, kun lumi sulaa loskaksi ja jäätyy vaarallisiksi uriksi. Loska on aurattava pois ennen sen jäätymistä. Suolaus ja harjaus käyttöön liukkaudentorjunnassa!

Pyöräteiden talvikunnossapito koostuu lumenaurauksesta ja liukkaudentorjunnasta. Olosuhteet talvisin vaihtelevat lumentulon osalta paljon. Vaikka lumentulo ei ole ollut tänä talvena runsasta haitaksi asti, on kuluvan talvi ollut liukkaudentorjunnan kannalta hankala. Lämpötilat ovat sahanneet nollan molemmin puolin aiheuttaen liukkautta väylien pinnoille. Aamulehden mukaan kaduille on ajettu jo 18 000 tonnia hiekkaa. Edellinen hiekka on jäänyt aina uuden lumikerroksen alle, todetaan Aamulehdessä.

Tässä päästäänkin ongelman ytimeen. Onko pyöräteillä oltava lunta? Talvien ollessa aiempaa lämpimämpiä lumi ei enää pysy koko talvea kauniina ja hyvin pitävänä peitteenä tien pinnassa, vaan sulaessaan lumesta tulee loskaa, jossa eteneminen on raskasta ja vaarallista. Ja lämpötilan taas painuessa nollan alapuolelle saadaan liukastella pyöränrenkaiden muodostamien jäisten urien sekä jalanjälkien aiheuttamien kuoppien muokkaamalla temppuradalla. Liukkaudentorjuntaan käytettävä sepeli ei paljoa auta, jos se on jäätyneenä jään alle taikka varisseena kuoppien pohjalle.

Sohjouraa Nuolialantieltä. Kuva Maria Luosto.

Vaihtoehtoja vuoronperään sohjossa ja jääradalla kulkemiselle ja ylettömälle sepelinkylvämiselle on olemassa. Väylät voitaisiin lumentulon jälkeen harjata ja liukkaudentorjuntaan voi käyttää ajoradoilta tuttua suolausta. Näin päästään tilanteeseen, jossa polkupyöräily olisi talvellakin turvallinen ja joutuisa tapa kulkea. Helsingissä kokeillaan kuluvana talvena harjasuolausta, joka on pyöräilyn suurmaissa talvikunnossapidossa yleisesti käytetty menetelmä. Kun harjasuolauksella pidetään sohjo pois pyöräteiltä, voidaan vähentää liukkaudentorjunnasta aiheutuneita suoria ja epäsuoria kustannuksia ja haittoja.

Harjasuolaamalla hoidettua pyörätietä Töölönlahden ympäriltä. Kuva Tapio Keihänen.

Harjakone työssä. Kuva Tapio Keihänen.

Osa talvikunnossapidon ongelmista poistuisi tekemällä parempia pyöräteitä. Risteyksissä poikittain olevien reunakivien takia lumesta syntyy polanteita, joita on hankala poistaa. Väärin tehdyt kallistukset ohjaavat sulamisvesiä pyöräteille, joille vesi jää puutteellisen tai toimimattoman viemäröinnin takia. Väärin tehdyt poikittaiskallistukset hankaloittavat myös auraamista. Liian lähellä ajorataa oleville pyöräteille lentää ajoradoilta aurauksen ja ajoneuvojen renkaiden aiheuttamaa muhjua.

Runsaslumisten talvien arkipäivää pyöräteiltä. Kuva Päivi Nieminen.

 

Nykytilanteeseen saadaan parannusta muuttamalla väylien kunnossapito-ohjeistusta niin, että jalkakäytävät ja pyörätiet aurataan tarvittaessa muulloinkin kuin silloin, kun lunta on satanut enemmän kuin 3 cm. Väylät tulisi aurata niissäkin tilanteissa, joissa uutta lunta ei ole satanut, mutta aiemmin tullut lumi on sulanut sohjoksi. Lumi tulisi poistaa pyöräteiltä aina umpinaisella terällä auraamalla eikä kauhalla, jotta tien pintaan ei jää kauhan tai reikäterän jäljiltä muutaman sentin paksuista pehmeää lumikerrosta. Aurausjärjestykseen tulisi kiinnittää huomioita, jottei päädytä tilanteisiin, jossa pyörätie on asianmukaisesti aurattu, mutta ajoradalta lennätetään aurausohjoa tukkimaan pyörätietä. Samoin tulisi ymmärtää, että edes runsaslumisina talvina pyörätiet ja jalkakäytävät eivät voi olla lumenvarastointipaikkoja. Tässä on kyseessä sekä kaupungin oma toiminta että taloyhtiöiden toimintatavat, joita kaupungin olisi syytä ohjeistamalla muuttaa ja tarvittaessa puuttua haitalliseen lumenvarastointiin. Sepeliä on syytä tarvittaessa poistaa myös kesken talvikauden. Paksu sepelikerros asfaltin päällä tekee ajamisesta samalla tavalla raskasta ja vaarallista kuin lumi, ja lisää tarpeettomasti keväistä katupölyä.

Kuluvalla valtuustokaudella, apulaispormestari Pekka Salmen ohjauksessa, pyöräteiden talvikunnossapidossa ollaan menty eteenpäin. Vuoden 2016 alussa otettiin käyttöön A1-hoitoluokka, johon kuuluvat reitit aurataan tarvittaessa myös iltapäivällä klo 16 mennessä. Aurat kartalla – palvelusta voi seurata Tampereen kaupungin aurojen ja työkoneiden tekemiä kunnossapitotoimia lähituntien ajalta. Hyvään suuntaan ollaan siis menossa, mutta tehtävää vielä on, jotta Tampereesta saadaan hyvä pyöräilykaupunki, myös talvella!

Minna Takala

3 vastausta artikkeliin ”Loska pois pyöräteiltä

  1. Täyttä asiaa. Haluaisin kuitenkin lisätä vielä, että parempi kalustokaan ei ole mikään tae paremmasta väylien kunnosta, jos kunnossapitäjien asenne ei ole kohdallaan.

    Tänä talvena Tampereen kaupunki lanseerasi niin sanotun A+ -talvikunnossapitoluokan. Kaupungin sivuilta löytyvän kuvauksen mukaan ”A+ -luokkaan kuuluvat seudulliset pyöräilyn pääreitit ja muut pääreitit, jotka toimivat merkittävinä työmatkapyöräilyreitteinä.” Kunnossapitoluokan kerrotaan tarkoittavan sitä että ”lumisateen jatkuessa pitkään niitä aurataan myös lumisateen aikana, kun lunta on 3 cm.” Tämän vastauksen sain muutama päivä sitten myös kaupungin työmaapäälliköltä kysyessäni minkä vuoksi sohjon valtaamat A+ -luokan väylät ovat auraamatta päivästä toiseen. Hänen mukaansa myös 3 cm sohjoa täyttää tuon kriteerin, vaikka se ei lumisateena tulekaan.

    Esittämääni kysymykseeni sain lisäksi vastineena kuvan, joka on ilmeisesti peräisin jostakin kunnossapidon seurantajärjestelmästä. Sen mukaan väyliä oli kuin olikin aurattu – lähes joka aamu. Joinain päivinä auraus oli jopa suoritettu myös iltapäivällä. Hämmästykseni oli melko suuri tämän kuvan nähtyäni, sillä väylää kulkiessani se oli ollut aina sohjon peitossa. Jatkokysymyksiini en ole vielä saanut kaupungilta vastausta, mutta itse en pysty tästä vetämään muuta johtopäätöstä: vian on oltava aurauskaluston käyttäjissä!

    En siis jaksa millään uskoa, että nämä samat tyypit, joiden auraustyön jäljiltä väylällä on edelleen 10cm loskaa, pystyisivät mitenkään sen parempaan lopputulokseen vaikka heille antaisi parempaa kalustoa käyttöönsä. Kaupungin pitäisi minusta ennen kaikkea panostaa asenteiden parantamiseen ennen kuin on mitään toivoa paremmin hoidetuista väylistä. Jos työt hoidettaisiin ylpeydellä ja lopputuloksesta välittäen, nykykalustokin riittäisi jo paljon pidemmälle.

  2. Erinomainen artikkeli. Monipuolisesti nostaa esiin ongelma kohtia ja listaa niihin konkreettisia parannuskeinoja.
    Myös Teemu Pääkkösen huomio asenteen tai vähintäänkin tekemisessä olevien erojen vaikutuksesta lopputulokseen on erittäin tärkeä.
    Muutenkin on erinomaista, että tässäkin asiassa on jo päästy keskusteluun siitä millä on oikeasti käyttäjille merkitystä. Ihan on sama kuinka usein kelviä kolutaan, jos lopputulos on huono (tai hyvä). Esimerkiksi itse pidän kaikkein pahimpana jäätynyttä sohjoa, joka aiheuttaa kaikenlaisia liukkaita uria ja kuoppia. Harmitus on iso kun, tietää että edellisen päivän lauhana tehty auraus olisi pelastanut väylän käytön päiviksi tai viikoiksi eteenpäin. Ja nyt jäätynyttä perunapeltoa aurataan ja hiekoitetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *