Erään työmaan anatomia

Tampereella rakennetaan tällä hetkellä paljon. Erityisesti katukuvaan kevään aikana ilmestyneet raitiotien työmaat vaikuttavat liikenteeseen. Raitiotietä rakentava Raitiotieallianssi tekee kiertotiejärjestelynsä Tampereella ennennäkemättömän huolellisesti. Työmaat ovat johdonmukaisia, niistä tiedotetaan hyvissä ajoin ja monin eri tavoin. Maastossa opasteet ja merkinnät ovat kunnossa, väliaikaiset liikennemerkit asetusten mukaisia ja ne on asetettu oikein. Palautetta voi antaa ja siihen vastataan.

Kanjoninkadun ja Insinöörinkadun risteys

Raitiotieallianssin tiedota työmaasta

Kaikki hyvin siis? Tarkastellaanpa tarkemmin erästä työmaata. Kanjoninkadun ja Insinöörinkadun risteyksessä aloitettiin työt huhtikuussa, ja asiasta tiedotettiin hyvissä ajoin.

Insinöörinkatu on pyöräliikenteen pääreitti Hervannasta kohti keskustaa. Sille ei ole varsinaista vaihtoehtoa, sillä rinnakkainen Hervannan valtaväylä on varattu moottoriliikenteelle. Reitti on luokitukseltaan seudullinen pääreitti sekä ”pyöräilyn erityinen laatukäytävä”.

Autokatuna insinöörinkatu on luokiteltu tonttikaduksi. Sitä tosin käytetään paljon läpiajoon, mihin rinnakkainen Hervannan valtaväylä soveltuisi paremmin.

Kuljen paikasta päivittäin, ja olen myös kuvannut videon kiertotiestä pyöräilijän näkökulmasta.

Verrataanpa järjestelyjä normaalitilanteeseen.

Kadun asema liikenneverkossa:

  • Auto: Tonttikatu
  • Polkupyörä: Seudullinen pääreitti, “erityinen laatukäytävä”

Matka:

  • Auto: pysyi samana
  • Polkupyörä: piteni noin 100 metriä

Väistämisvelvollisuus:

  • Auto: väistämisvelvollisuus pyöräliikenteen suhteen poistui
  • Polkupyörä: lisättiin väistämisvelvollisuus Kanjoninkatua ylitettäessä

Kiertotien pintamateriaali:

  • Auto: kokonaan asfaltoitu
  • Polkupyörä: kokonaan sora

Leveys:

  • Auto: osa ajokaistoista kapenee hieman, mutta pysyy kuitenkin normaalin tonttikadun mitoissa
  • Polkupyörä: kapeimmillaan 2 metriä, kauttaaltaan voimassa olevan suunnitteluohjeen edellyttämää minimiä (3,5 metriä) kapeampi

Pääperiaatteena näyttääkin olleen, että että autoliikennettä häiritään mahdollisimman vähän ja ”pyöräilijä voi myös vähän kiertää”. Voidaanko perustellusti sanoa, että suunittelussa  liikennejärjestelyjen suunnittelussa kiinnitetiin erityishuomiota varsinkin pyöräilyn, jalankulun ja joukkoliikenteen edellytysten varmistamiseen, niinkuin Raitiotieallianssin tiedotteessa kerrotaan? Joukkoliikenteen näkökulmasta kyllä, mutta pyrittiinkö silloinkin, kun haittaa tulee, minimoimaan se myös pyöräilijän ja kävelijän näkökulmasta?

Mitä merkitystä tällä sitten on?

Tässä kirjoituksessa käsiteltiin vain yhtä työmaata. Sillä ei paljoa merkitystä, mutta haitta kertautuu. Allekirjoittanutkin ajaa työmatkallaan reittivalinnasta riippuen 4-5 työmaan kautta.

Tämä ei ole syytös Raitiotieallianssille, jonka työmaat ovat kaupungin parhaimmistoa. Ne ovat kuitenkin vain sitä, ei sen enempää: huolellisesti tehty toteutus vakiintuneesta käytönnöstä. Pitäisi kyseenalaistaa lähtökohdat. On muistettava, että kaupungilla on strateginen tavoite lisätä pyöräilyn osuutta liikenteestä, jalankulun ja joukkoliikenteen ohella. Kaupungilla ei ole strategista tavoitetta lisätä autoliikenteen määrää eikä osuutta. Poikkeusjärjestelyissä mitataan kaupunkien todellinen tahtotila siitä, halutaanko strategisia tavoitteita panna käytäntöön.

Tampereella keskeinen osa ongelmaa on poikkeusjärjestelyistä vastaava Katutilavalvonta. Viranomainen suhtautuu torjuvasti ja toisinaan avoimen vihamielisesti Tampereen polkupyöräilijät ry:n yrityksiin kyseenalaistaa heidän tekemiään ratkaisuja ja olla osapuoli asiasta käytävässä keskustelussa.

Kuva 1 A. Autoliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua pohjoiseen, kohti Hervannan Valtaväylää.

Kuva 1 B. Pyöräliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua pohjoiseen, kohti Hervannan Valtaväylää.

Kuva 2 A. Autoliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua etelään, kohti Hervannan keskustaa. Katu ei varsinaisesti kapene, sillä suljettu erillinen kääntymiskaista alkoi vasta paikasta, jossa kuvaaja seisoo.

Kuva 2 B. Pyöräliikenteen reitti työmaan ohi, Insinöörinkatua etelään, kohti Hervannan keskustaa. Alkuperäinen reitti kaivinkoneen vierestä kohti kuvan vasenta yläkulmaa.

3 vastausta artikkeliin ”Erään työmaan anatomia

  1. Kiitos tästä, tämä on olennainen ongelma silloinkin, kun asiat on hoidettu vähän paremmin. Katutilavalvonta ei hoida osaansa kovinkaan kunnianhimoisesti pyöräilyn näkökulmasta. Monesti työmaiden kesto on myös käsittämätön suhteessa työmaan työmäärään. Viimeistely ja kunnon asfaltit laitetaan usein vasta jopa yli puolen vuoden kuluttua kevyen liikenteen väylille. Ajoteillä haitat on aina lyhyempiä.

  2. Kiitoksia, mahtava ja hyvässä hengessä tehty kirjoitus! Itseänikin useat työmaat ärsyttää, mutta monesti ärsytys on suurempi jalankulkijana kuin pyöräilijänä. Eihän tuo pyöräilijänä mitään juhlaa ole, mutta jalankulkijana matkan piteneminen tuntuu ainakin omalla kohdallani paljon enemmän kuin pyörällä kulkiessa.

  3. Tyhjentävästi kirjoitettu. Ongelma on todellakin siinä, että jo lähtökohdat ovat pielessä: kevyttä liikennettä ei yksinkertaisesti haluta ottaa kunnolla huomioon työmaiden sunnittelussa. Tämän huomaa kaikessa kaupungin toiminnassa. Tampereen kaupunki esimerkiksi ottaa kyllä hienosti osaa ”100 Pyöräilytekoa satavuotiaalle Suomelle” -kampanjaan. Sehän on mitä parhainta PR-materiaalia kaupungille!

    Kaupunki toteuttaa pyöräilyteot ”kysymällä tamperelaisilta ehdotuksia pyöräilyn houkuttelevuuden lisäämiseksi” (suora lainaus kaupungin verkkosivuilta). Tämä on tietenkin kaunis ajatus, ja hienoa toimintaa kaupungilta. Valitettavasti vain käytännön toteutuksessa näkyy se miten kaupunki suhtautuu pyöräilyyn liittyviin asioihin vasemmalla kädellä hiukan sinne päin huitomalla. Nimittäin kaupungille ”ehdotukset voi kertoa merkitsemällä ne nettikartalle.” Kyllä vain, kaupungille ”pyöräilyn houkuttelevuuden lisääminen” tarkoittaa sitä että merkkaat kartalle pyöräilyyn liittyviä liikennejärjestelyjen epäkohtia. Siis niitä samoja epäkohtia, jotka jokainen voisi yhtä kaikki ilmoittaa kaupungin kunnossapidon vikailmoitusjärjestelmään, mihin ne kuuluvat!

    Kaupungin sivuilla väitetään että ”pyöräilyteoiksi voi esittää isoja ja pieniä tekoja reunakivien parannuksista aina pyöräilyn edistämistapoihin.” Näitä isoja asioita olisivat mielestäni juurikin ne lähtöasetelmien muutokset kaikessa liikennesuunnittelussa. Miten kirjaan kartalle nyt esimerkiksi sen, että työmaajärjestelyt tulisi hoitaa tulevaisuudessa paremmin pyöräilijöiden kannalta? Tai sen että talvikunnossapito tulisi hoitaa väylän kunnon, eikä minkään byroslaviasta kotoisin olevan sataneen lumen syvyyden mukaan? Tai sen, että joka ikisessä pyörätien ja ajoväylän risteyksessä pyöräilijä joutuu siirtymään autoilijan valtakuntaan risteystä ylittäessään riippumatta siitä kenellä on väistämisvelvollisuus, vaikka vaihtoehtoisia risteysjärjestelyjä olisi täysin mahdollista toteuttaa? Ei kaupunkia kiinnosta tehdä todellisia pyöräilytekoja. Pyöräily on vain pakollinen haitta, joka hoidetaan mahdollisimman halvalla alta pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *